tiistai 11. maaliskuuta 2014

Lumikellojen kutsu.

                                                                             LUMIKELLO (Galanthus)
            edustaa: toivo.
      
Legenda lumikellon synnystä alkaa Adamin ja Eevan karkotuksesta paratiisista.  Eeva kaatui uupuneena maahan eikä jaksanut enää nousta.
Hän uskoi elämän olevan yhtä epävarmaa ja murheellista kuin jäätävä talvi.  Enkeli koetti turhaan vakuuttaa, että edessä oli parempia vuodenaikoja.  Kun puhe ei auttanut, 
enkeli puhalsi hengen muutamaan lumihiutaleeseen ja pudotti ne alas taivaalta.  
Maata koskettaessaan ne muuttuivat valkeiksi kevätkukiksi joiden näkeminen valoi Eevaan uutta voimaa ja rohkeutta
ja hän jaksoi jälleen jatkaa matkaansa.         
                                                   
********************************
Kuvat ja tekstit kirjasta Kukkien kieli.
Antologia Runoa ja proosaa.

Englanninkielinen alkuteos The Language of flowers 1997. 
 Suomentanut ja suomeksi toimittanut
Tytti Träff

4 kommenttia:

  1. Kaunis yhteys kevääseen ja voimaan. Olen aina ihaillut lumikelloja ja odotan niiden nousua keväisin. Pieni on kaunista.

    VastaaPoista
  2. Kaunis kellokukka. Legenda teki kukasta vielä kauniimman.

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit kommentilla! Tervetuloa vastakin!