keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

kiertelin ja katselin..

Kun joka päivä sataa (ja ukkostaa) ja ulkona on kuin tropiikissa -no melkein- niin senhän tietää mitä siitä seuraa!
Luonto kiittää ja viheriöi, tuntuu kuin penkeissä kukat kasvaa ihan "silmissä". 


tuohon oikealle jää uusi kivikkopaikkani

 Kuljeskelin äsken pihalla, paljain varpain kosteassa lämpimässä nurmikossa, kaukaa kuului ukkosen jylinää, 
aamupäivällä satoi. 
 Kiertelin ja katselin ja ihan sieluun koski..-kesä-. 
Toivoisin etten olisi näin tavattoman herkkis luonnon kauneuden edessä  



En saa pikku pokkarillani tämän laajempaa kuvaa näkymästä,
haluaisin ikuistaa sen talven varalle että muistaisin tämänkin päivän. Minkä sitä itselleen voi..


Palavarakkaus kapinoi kun jaoin sen viime syksynä,
jätti kasvunsa matalaksi.





5 kommenttia:

  1. Ihanaa, rehevää, värikästä! Ei ole mitään pahaa siinä, että on herkkis luonnon kauneuden edessä. Kyllä se tuo väkisin kyyneleet silmiin, kun näkee itse istuttamansa kasvin hyvin viihtyvänä ja täydessä kukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ei kyse ole niinkään että itse istutin..vaan kun pitkän talven jälkeen voikaan olla niin kaunista hetken!

      Poista
  2. On tuo sun puutarhas vaan niin upea!Mää en ol millään sorttii katteellinen ihminen,mut moni vois kadehtii sun aikaansaannoksias ymmärtämäti,mikä tyä sen takan on.Kelpaa näyttää kuvvii puutarhastas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosia tuhannesti uLLis, onhan tuossa tietysti työtäkin ja se työ pitää jaksaa tehdä jotta voi nauttia lopputuloksesta! :) Rikkaruohotkin rehottaa kun sataa....

      Poista

Kiitos kun ilahdutit kommentilla! Tervetuloa vastakin!