hautausmaalla ja
ihan tavallinen arkipäivä alkukesästä kun kävin istuttamassa kukkaset Äitin haudalle.
Siinä hiljalleen kuopsutellessani huomasin pienen ihmisjoukon asettuvan minusta muutaman hautakummun päähän.
Arvelin että kyseessä oli mitä ilmeisemmin joukko omaisia laskemassa uurnaa hautaan.
Mutta se mikä sivullisena tapahtumaa (mahd.hienotunteisena..)vilkuillessani ihastutti ihan liikutukseen asti oli kun joukko siinä arkisesti seisoskellessaan alkoi niin niin suomalaiseen tapaan kahvitella.
Olin aivan ihastuksissani.
Jotenkin se että kyseessä oli norm.arkipäivä teki tilanteesta vielä juhlallisemman kuin mitä se olisi ollut sunnuntaipäivänä. (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan niin hyvä,,)
Kaksi lasta leikkivät hillitysti hautojen välissä..hyvä!
(kun minä olin lapsi hautausmaalla EI saanut juosta eikä olla äänekäs..)
Tapahtuma puhutteli minua silloin ja vielä nytkin.
Elämä.
⌛⌛⌛⌛⌛⌛⌛⌛
Erikoista, mutta hellyyttävää tapahtumaa sait seurata<3
VastaaPoistaSitä se oli, vaivihkaa vilkuilin..erikoinen sana vaivihka?! -)
PoistaMukava tapaus. Hautausmaan ei tarvitse olla haudanvakava paikka 🖤
VastaaPoistaSe voi olla luonnollinen osa elämää. ☕️
Olen samaa mieltä..🌿
PoistaOn varmasti ollut liikuttavaa seurata tuota tilaisuutta.
VastaaPoistaHienotunteisesti olin kuin en olis ollutkaan..😂🌿
PoistaOliko kuitenkin kyseessä uurnanlasku vai olivatko vaan muuten tulleet moikkaamaan kaveria ja kahvittelemaan?
VastaaPoistaKiitos selventävästä kysymyksestäsi. Uurnanlasku oli kyseessä ja niinkuin normisti hautajaisissa jälkeenpäin kahvitilaisuus jne..
PoistaErikoista ja kuten kirjoitit, suomalaiseen tapaan niin tavallista: sunnuntaikahvit. Paikka vain suomalaisille epätavallinen, mutta kuitenkin kaunis hetki. Ehkä heillä oli tapana juoda sunnuntaisin iltapäiväkahvit yhdessä ja halusivat tehdä niin vieläkin.
VastaaPoistaIsäni oli hyvin tarkka siitä miten hautausmaalla ja hautajaisissa käyttäydyttiin, olen perinyt omat "tiukat" tapani häneltä ja opettanut ne myös Pojalle. Vielä viiden vuoden jälkeenkin mielessäni on isäni siunaustilaisuus, johon serkkuni saapui kappeliin lyhyessä, hihattomassa leningissä, olkapäät paljaana. Näin jälkikäteen voisin sanoa, miten kuulin isäni kääntyvän arkussaan 😉
Eikun Pöllö, kyseessähän oli ihan tuiki tavallinen arkipäivä ja keskellä päivää. Juuri tuo arkipäivä nosti tapahtuman ulkopuolisen silmiin erityisen juhlavana, arki nousi tavallaan juhlapäiväksi. ...en osaa selittää!
PoistaMeillä oli myös tiukat säännöt miten hautausmaalla ja hautajaisissa käyttäydytään..
Anteeksi, niinhän tuolla alussa kirjoitit ihan selvästi, arkipäivä!
PoistaLuulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, minä itse vain sekoitin arjen ja sunnuntain.
Ehkä juuri se; että päivä oli arkipäivä, heille kuitenkin erityinen, teki sen sinun - ja sinun kauttasi myös minun - mielessä juhlapäiväksi. Vaikea asia saada sanoiksi, mutta luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Vaikka itse en ehkä nyt osaa sanoa asioita oikein 🫣
Asia ok! 👍😂🥰
Poista