Peikkolan jouluaatto

 Jouluaattoaamuna jo aikaisin riemu peikkolassa on ylimmillään.  Ylimääräistä energiaa puretaan riemukkaaseen piirileikkiin kuusen ympärillä. Pietu-ukko antaa viulun vinkua ja aamu valkenee hissunkissun 👇

                                                                ---

Kotvasen mentyä mamma komentaa hellästi koko peikkopesueensa ukkoaan myöten  ylös ulos ja mäkeen.  Raikkaaseen pakkas-säähän remuamaan siitä.   

 Lumi on jo peittänyt  kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen (saa kauralyhteen..) järven aalto jäätynyt talvipakkasessa ... jää on vielä liian heikkoa sinne mennä mutta mäenlasku on hauskaa niin ukon kuin piiperoistenkin mielestä... 👇

..mutta hupsis.  Niinhän siinä kävi että ukko muksahti muksut selässään ja ihan päistikkaa pehmeään hankeen.   Siinä pyllyllään lumessa hekottaessaan ukko näytti niin perinjuurin hassulta  että lapsukaiset olivat tikahtua nauruun.  

"Nyt piisaa mäjenlasku.  Mun nenä kertoo jotta mamma on laittanu pöyän koriaksi.. niin sanoakseni,  jotenka nyt penskat kipinkapin lämpimään tupaan ja jouluatrialle" , Pietu komentaa ja hekottaa. 👇

                                                                 ----

    Mammalla on kuin onkin pöytä katettuna.  Herkkua on siinä monenlaista, mooonen-lais-ta ja kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa, ruo-ka mais-taa.  Hyvin maistaa ja kaikki syövät vatsansa pullolleen  ohrapuuroa, kinkkua, makkaroita, sylttyä..  He kaikki, Miina-mamma, Pietu-ukko ja kaikki yksitoista tenavaa. 👇 

Mutta sitten..kukaan ei arvaa mitä mammalla on mielessään..arvaatko sinä? 

..voi kauhistuksen kauhistuksen kauhistus.  Pietun pahin painajainen toteutuu ja vielä jouluaattona!  Pesupaljuun mamma siis komentaa ukkonsa. Vesi on märrkäää-ä  ja Pietu kärsii,,👇

---

Vihdoin  vauhtirikkaan päivän jälkeen koittaa ehtoo ja ilta.  Peikkolan tuvasta kuuluu enää vain

 Miinan hiljaista hyrinää ja vällyjen mutkasta tyytyväisen unista tuhinaa.👇

Kun sängyssä lapsia on yksitoista       Huu ai jai jai jai puf
Ja hännät on solmittu yhteen             Huu ai jai jai jai puf
Niin myös peikkoäiti                       HUU ai jai jai jai puf
Hän lapsille laulaa                          Huu ai jai jai jai puf
Näin kaikista kauneimman laulun

HYVÄÄ JOULUA!

                                                   LOPPU

Kortit piirsi Rolf Lidberg Jonas 1930-2005 oli ruotsalainen taiteilija ja kasvitieteilijä, joka tunnetaan parhaiten akvarellimaalauksistaan ​​ja kirjoistaan, joissa peikot kuvaavat heidän elämäänsä lähellä Ruotsin Indal-jokea.

Peikkolan joulu osa 2.

 Peikkolan Miina-mamma on herännyt pirteänä jo ennen kukonkiekaisua piparileipomusten pariin.  Paitaressut ovat heräilleet  yksi toisensa perään auttamaan touhukkaina piparien teossa..tosin taikinaa katoaa vaivihkaa pieniin suihinkin mutta se kuuluu toki asiaan.

                                                                                                    👇

tässä kortissa on ihan hulvattoman hauska meininki 

                                                                                                                 

 Vilskettä siinä riitti,  jauhot pöllysivät mutta niin saatiin piparipossut ja -tassut paistettua ja maistettua ja herkullisiksi todettiin jokaisesta suusta.  👇☝

värivirhe johtuu kuvausolosuhteista..

-----

    

☝Kun piparitalkoot saatiin onnistuneesti loppuun ja jauhot pöllytetty pois poskilta  ja korvista alettiin Peikkkolassa valmistella vielä viimeisiä joulujuttuja.  Sininen rukki hyrisee Miina-mamman taitavissa käsissä ja pellavainen lanka kiertyy kierros kierrokselta kerälle.☝

Pikku-Aatu on mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtuu ja vaikka ei tapahtuisikaan on Aatu-vauva mukana ja aivan ihmeissään.. nämä kiharaiset lastut ,,  ☝

-------

Niinkuin Pietu-ukko muistutti.. myös metsänväkeä muistetaan  jouluna pienintä hiirulaista ja päästäistä  unohtamatta.  Hirviperhe saa ison ison korillisen herkullisen maistuvaisia, punaposkisia pyöreitä omenoita.  Jokainen saa jotakin, ketään ei unohdeta, kaikista pidetään huolta. ☝

                                                                                                              👇

jatkuu huomenna..

Peikkolan joulu osa 1.

 Plarasin tässä eräs ilta postikorttikansioitani ja lähemmin tietysti joskus  keräilemiäni joulukortteja.  Voi kuinka kauniita tunnelmaltaan nuo entisaikain kortit ovatkaan.  Keräilin kortteja aikani ja lopetin niinkuin kaikki loppuu joskus.

Ihastuin silloin mm.  Rolf Fribergin kortteihin,  tässä muutama maistiainen. Kortit ovat muovitaskuissa enkä laiskuuttani viitsinyt ottaa niitä pois vaan kuvasin tässä joulukuun hämärässä ja  muovikin häiritsee...

                                                      🌲🌲🌲

Peikkolassakin joulu on tulollaan ja Pietu-ukko on hakenut metsästä soman, pienen joulukuusen jota hän kera lasten juuri nyt koristelee.  Eivät malttaisi odottaa että kuusi saa kaikki koristeensa oksilleen vaan hälisevät ja nujakoivat niinkuin lapsilla on tapana. Miina-mamma on myös puuhassa mukana ja joulutunnelma hiipii hiljalleen tupaan 👇

värien epätasaisuus johtuu kuvausolosuhteista..

Niin kuusi saatiin kuin saatiinkin koristeltua ja väsyneen onnellisina pikkupeikot kokoontuivat kuuntelemaan Pietu-ukon loruilemaa iltasatua  Päivänsäteestä ja Menninkäisestä... 

...mutta ennenkuin uni voittaa niin kuulkaahan lapskullat. Huomenna on jouluaaton aatto ja vielä on paljon puuhastelua ja riipustelua touhusteltavana.  Äiti-mammalla taitaa olla piparienleivontapäiväkin huomenna.  Eikä ulkoiluakaan sovi unhoittaa ja metsänväelle toimitettava jouluapetta ja -tervehdys ja .... 👇

värien epätasaisuus johtuu kuvausolosuhteista..

 

..ja niin Nukkumatti haki unisimmat höyhensaarille ja Vähän Isommat aloittelivat  huomenna odottavia puuhia  👇

värien epätasaisuus johtuu kuvausolosuhteista..

jatkuu huomenna..

Rolf Lidberg Jonas 1930-2005 oli ruotsalainen taiteilija ja kasvitieteilijä, joka tunnetaan parhaiten akvarellimaalauksistaan ​​ja kirjoistaan, joissa peikot kuvaavat heidän elämäänsä lähellä Ruotsin Indal-jokea.

Kolme kuvaa/Joulukuu

Tästä lähdettiin..

 Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

...viimeinen vastaus haasteeseen on J  

🌸🌸🌸

Juomalasit

Juomalasi eli lyhyesti lasi on lasimassasta valmistettu lieriömäinen tai jalallinen astia, josta juodaan. Juomalasit ovat useimmiten ohutreunaisia ja läpinäkyviä, ja yleisin koko on noin 15–25 senttilitraa.  Lasista juodaan useimmiten kylmiä juomia, kuten vettä, maitoa tai mehua sekä alkoholijuomia. Erityyppisiä alkoholijuomia varten on erilaisia laseja, kuten 30–50 senttilitran olutlasi, viinilasi, shottilasi ja samppanjalasi.

Juomalasi täytyy jäähdyttää hitaasti, jottei lämpötila laskisi massassa epätasaisesti. Jos kylmään lasiin kaataa kuumaa juomaa, epätasaisesti tapahtuvasta lämpenemisestä johtuvat massan jännitykset voivat purkautua ja lasi särkyä. Tästä syystä tavalliseen lasiin ei saisi kaataa kuumaa juomaa vaan tulisi käyttää mieluummin mukia tai kuppia.

🍺🍹🍷

Juustohöylät

Juustohöylä ei kuitenkaan ole suomalainen keksintö vaan se on keksitty vuonna 1925 Norjassa. Massatuotantoon se lähti muutamaa vuott Suomeen juustohöylä rantautui 1930-luvullaa myöhemmin ja

🍮🍮🍮

Juoru/Arkijuoru

Juorut eli kolmiokukat kuuluvat runsaslajiseen kasvisukuun. Huonekasveina juorut ovat nopeakasvuisia ja kaunislehtisiä rönsyileviä amppelikasveja.

Helppohoitoinen ja sopeutuvainen juoru on hyvällä kasvupaikalla nimensä veroinen – leviää kuin juoru.

Arkijuoru on juoruista perinteisin huonekasvi. Arkijuorun lehdet ovat kokonaan vihreät ja kukat valkoiset.

Juorut sopeutuvat hyvin monenlaisiin oloihin. Viihtyvät parhaiten amppelissa ikkunalla valoisalla paikalla. Selviytyvät myös niukassa valossa.

Juorut pitävät tasaisesta, runsaasta kastelusta, mutta toisaalta kestävät myös ajoittaista kuivumista hyvin. Kasvukaudella juoruja lannoitetaan joka toisella kastelukerralla miedolla lannoitteella. klik

                                                     

Ikuinen tuli?

 Muistatteko vielä valotulppaanikimput?  Niitten kulta-aika oli siinä n.2008-2012.. ja  värejä oli moneen lähtöön, minulla oli punaiset ja allaolevien kuvien valkoiset tulput.  Punaiset ei kestäneet muistini mukaan kauankaan mutta sensijaan nämä valkoiset ovat kai ikuiset. Mutta se tässä on ihmeenä että meillä oli suuri remontti 2012 jolloin vein kimpun pikku wessaan valoa tuomaan ja siellä se on ollut siitä lähtien ja valot jokaisessa kukassa ovat palaneet koko ajan.   Aika hyvä ja kannattava ostos.

Tulppaanit hämärässä wessassa..

..ja päivänvalossa