Anna mummo on herännyt tähänkin päivään verkkaisen rauhallisesti ja
nyt hän istuu tyytyväisenä lempinojatuolissaan muistoihinsa vaipuneena ja välillä torkahdellen.
-"Anna lähdetään," hän kuulee hiljaisen kuiskauksen
"Helmeri sinäkö siinä, minne me lähdetään?"
Anna nousee, sujauttaa kengät jalkoihinsa ja on avaamassa juuri ovea kun se avautuu.
Kotipalvelun Päivi on tullut päivittäiselle käynnilleen.
-"Anna mihinkäs sinä, olitko menossa johonkin.?"
-"Kun tuo Helmeri..Helmeri kuiskasi korvaan että lähdetään niin.."
-"Helmeri? Sinun miehesi? Torkahdit varmaan ja näit unta..Helmerihän kuoli kymmenen vuotta sitten.."-
" Niinhän sinä sanot..Helmeri tule syömään. Valitsin meille pöydän lempiravintolastamme.. sieltä missä kävimme aina ennen.. se "Kirkkauden Keidas. Muistatko Helmeri?"
***
Ollaan jo toukokuussa ja tämän sunnuntain krapu on kevään toiseksi viimeinen. Ensi sunnuntaina siis vielä krapuillaan, sen jälkeen aletaan tankata valoa ensi syksyä varten.
Viikon 19 krapusanat ovat kuiskata, valinta, kirkas.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Voi, Annalla on ikävä miestään. Hetken ajattelin jo, että nyt Helmeri hakee Annan luokseen. Ja toisaalta, minnehän Anna olisi ehtinyt, jos ei Kotipalvelun Päivi olisi tullut juuri ovella vastaan? Herkkä tarina.
VastaaPoistaKiitos kauniista kommentistasi! Kävi kyllä ajatuksissa lähteekö Anna Helmerinsä mukaan mutta ei vielä...😍
PoistaAnnan tarina voisi olla tosi.
VastaaPoistaVoisin kuvitella itsekin näin, paljon muistisairaita vanhuksia on yksin kotona. 😪 Kiitos!
PoistaVoi Anna-mummo ❤️ Annalla on varmasti ikävä Helmeriä ja yhteistä kotiakin, olisi ehkä valmis jo lähtemään Helmerin luo.
VastaaPoistaAnna-mummosta tuli mieleen oma mummoni, joka dementoitui pikkuhiljaa ja hänet muutettiin (nii-in) kotitalostaan kunnan rivitaloon, jossa oli jonkinlainen valvonta, mutta oma koti, oma lupa kuitenkin. Kovin monta kertaa mummoa olivat etsimässä tai paremminkin hakemassa takaisin, kun hän oli lähtenyt kävelemään vanhaan kotiin, harmaa kissa perässään tassutellen. Kunnes sitten dementoitui niin, että siirrettiin palvelutaloon ja mummola myytiin.
Valitettavasti liian paljon on vanhuksia "jonkinlaisessa valvonnassa" .
PoistaKiitos koskettavasta kommentista!😍
Kaunis tarina Anna-mummosta ja Helmeristä, joka on osaksi tottakin. Näinkin voi käydä, mummot ja papat muistelee mennyttä aikaa ja puolisoaan kun lähdön aika alkaa tulla.💗 Pöllö; 😢sehän se saattaa meitä jokaista odottaa, näen sieluni silmillä kuinka mummosi käveli harmaa kissa tassutellen perässä omaan kotiinsa....siellä muistot, tutut paikat....
VastaaPoistaVoisin kuvitella että suurinpiirtein noin voisi muistisairaan vanhuksen päivä kulua..
PoistaKunnes lopulta katoaa kaikki, muistot ja tututkin paikat! Kiitos! 🥰
Onneksi kotipalvelu ehti tällä kertaa pelastaa Annan. Liian usein saa lukea lehdistä näistä vanhusten katoamisista. Surullista.
VastaaPoistaValitettavan totta, näin on! Kiitos!
PoistaOnneksi kotipalvelu pelasti Annan! 😍
Menetetyn ihmisen sanat, eleet, tekemiset taltioituvat muistiin ja alkavat toimia. kun todellisuuden taju hämärtyy. Tässä se oli varmasti merkki myös Helmerin ja Annan hyvästä suhteesta.
VastaaPoistaIhmisen tunnemuisti alkaa kehittymään heti syntymän jälkeen, ehkä jo kohdussa..Helmerillä ja Annalla on varmaan ollut hyvä avioliitto!
PoistaKiitos! 😍
Ehkä Annalla on turvaranneke, varsinkin, jos hän usein elää muistojaan niin vahvasti, että lähtee ulos.
VastaaPoistaKaunis kuvaus, miten pitkän yhteiselon jälkeen, toinen elää vahvasti muistoissa, jotka hämärtyvät.
Nykyään ikääntyneitä yksieläjiä on paljon, eikä kaikien kohdalla ovesta ilmesty oikealla hetkellä kotipalvelun ihmistä.
Varmaan onkin turvaranneke mutta... surullisia uutisia näkee miltei päivittäin ja jahkaillaan kenelle kuuluisi hoito/ silmälläpito/ rahaakaan ei ole eikä henkilökuntaa..suututtaa niin. 😮💨
PoistaKiitos!
Muistot ovat todellisuutta! Hieno tarina.
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit, kiitos! 😍
Poista