Viivin tekosyyt

 

Kaleva  22.9.26

Näinkin sen näin..

 Ei hyvää päivää tämä voi olla oikein muotoiltu otsikko? 

Kaleva 25.8.21026

Kesän karmivin elokuva: The Zone  of Interest  (ei näytä olevan enää katsottavissa Areenassa)

----------------------------

Koukussa kesällä: Ensitreffit alttarilla AUS

Mahjong tulos 30.8.  10 085

----------------------------

Kesän mieleenpainuvin kirjakuuntelu: Katja Ketun  kirja Brita-Kajsa.

Kirjaa on ylistetty ja kehuttu paljon eikä syyttä. Aivan mahtavaa kerrontaa. Tässä  yksi arvostelu olkaa hyvä.

Muistojen makarooni

Kun kokosin tätä kuvaa niin mielessä ei ollut mitään sen erikoisempaa kunhan lisäsin ja poistin ja lisäsin kuvia. Kun asetin tytön istumaan pöydälle niin muisto lapsuudesta tuli elävänä sairasmieleeni.

Olin sairas ja pois koulusta syynä jälleenkerran angiina joka vaivasi minua usein lapsena. Istuimme tätini Anjan kanssa  lapsuuskotini yläkerrassa pöydällä ja katselimme ulos, oli talvi  ja samalla napostelimme kuivia makarooneja ja jutustelimme siinä niitänäitä. 

(Selvyydeksi mainittakoon että muuten kuvan tyttö ei muistuta minua.)

Kävimme Anjan kanssa usein sunnuntaiaamuisin kävelyllä ja muistoissani paistaa aina aurinko. Anja on minua neljä vuotta vanhempi ja muistan kun ajattelin että olisinpa minäkin jo noin vanha... 

💙💚💙💚

Voihan vitsi

 

Sairaanhoitaja tulee huoneeseen, katsoo potilasta ja sanoo;

Mikäs se teillä on..eteisvärinä?

---------

Luin tuon vitsin jossain netissä ja ehdin miettiä monta sekuntia että mikä tuossa nyt pitäisi naurattaa..

..kunnes tajusin! 

Olenko jotenkin hidas..?

Menikö sinulla heti perille vitsin juju vai jouduitko miettimään montakin sekuntia?

😂😄😅😉😊😋😌😍😎😏😒😓😕😗😟😥

Uupuu vai puuttuu kas siinäpä pulma

 Satoja lääkkeitä UUPUU apteekista. Miten lääke voi uupua? Minun mielestä uupuminen tarkoittaa lähtökohtaisesti väsymistä.  Mielestäni oikein olisi kirjoittaa  PUUTTUU apteekista.... vai onko tuollainen ilmaisu vain tuttu täällä oulun seutuvilla? 

Onneksi olen saanut kaikki lääkkeeni ostettua joten uupumista en ole joutunut kohtaamaan.

Kaleva tällä viikolla..

Pysäyttävä hetki..

 hautausmaalla ja

ihan tavallinen arkipäivä alkukesästä kun kävin istuttamassa kukkaset Äitin haudalle. 

Siinä hiljalleen kuopsutellessani huomasin pienen ihmisjoukon asettuvan minusta muutaman hautakummun päähän. 

Arvelin että kyseessä oli mitä ilmeisemmin joukko omaisia laskemassa uurnaa hautaan. 

Mutta se mikä sivullisena tapahtumaa (mahd.hienotunteisena..)vilkuillessani ihastutti ihan liikutukseen asti oli kun joukko siinä arkisesti seisoskellessaan alkoi niin niin suomalaiseen tapaan kahvitella. 

Olin aivan ihastuksissani. 

Jotenkin se että kyseessä oli norm.arkipäivä teki tilanteesta vielä juhlallisemman kuin mitä se olisi ollut sunnuntaipäivänä. (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan niin hyvä,,) 

Kaksi lasta leikkivät hillitysti hautojen välissä..hyvä!

(kun minä olin lapsi hautausmaalla EI saanut juosta eikä olla äänekäs..)     

Tapahtuma puhutteli minua silloin ja vielä nytkin.

Elämä.

⌛⌛⌛⌛⌛⌛⌛⌛

ARVONTA

 Hurja 200.000n kävijämäärä on näköjään pian täyttymässä. 

On siis oikein ja kohtuullista että järjestän teille pienen leikkimielisen arvonnan. 

Kiirehän tässä tulee kun ihan pikaseen tuo lukema on saavutettu.

Palkinnot; 

1palkinto;  10kpl sekalainen setti postikortteja (mm.kotimaan taiteilijoilta..)

2 palkinto; 5kpl setti sekalaisia postikortteja

3 palkinto; 5kpl onnittelupostikortteja

4 palkinto; ylläri.

Jätä ilmoitus osallistumisestasi kommentteihin

 8.5.2025 klo. 12.00. mennessä.

Onnea

👌👌👌👌👌👌👌👌👌

Anonyymi lisää nimimerkkisi.

Mummun rukki ja radio

 Sain myös Mummun rukin ja kuvassa näkyvän radion mummun kuoleman jälkeen. Muistan hämärästi kun Mummu kehräsi villalankaa rukilla ja rukki hyrisi kivasti.

radio on ihan käyttökunnossa

Rukista roikkuu näköjään kaikenlaista tilpehööriä..👇

mm. Karstat, muistan myös kun mummo karstasi
villahahtuvia  palloiksi

miehen laps.kodista Keritsimet

En tiedä mikä tämä hyrrä on nimeltään mutta esineenäkin kaunis. 
Sen tiedän että kehrätty lanka keriytyi tähän puolalle.

💖💖💖

Kehräämisestä lisätietoa TÄÄLLÄ

Mummun jämälankapeitto

 Kun Mummu-Kulta kuoli parisenkymmentä vuotta sitten jo korkeaan ikään ehtineenä  96 vuotiaana,  sain omakseni hänen  omista jämälangoistaan kutomansa ns.  torkkupeiton. 

Peitto on tosi raskas, en punninnut mutta sitä pitää nostaa ihan kunnolla! Vanhanajan villalangat olivat silloin ihan erilaatuisia kuin nykyään.   Mummu kutoi sukat, vanttuut ja ehkä papalle villatikkurinkin mutta kovin ahkera käsityöihminen hän ei ollut.

Liikuttavaa miettiä mitähän mummu on mietiskellyt tätä kutoessaan. Varmasti peitto on syntynyt pimeän talven iltoina, ajatusten ehkä askarrellessa arkipäivän asioissa. Havahtunut mietteistään ja kiehauttanut itselleen ja papalle iltakahvit. Jatkanut kutomista ja taas pian mielessään  navetan puuhissa, kesäisellä heinäpellolla.  Kesäisin ei ollut aikaa istua kudin kädessä.  Oli peltotyöt, navetta, perunan panoa, siivotakin piti, pieni kasvimaa ym..

  Ehkäpä minäkin olen piipahtanut juuri kun mummu on kutonut tuota yhtä punaista tilkkua.💔 

Kiitos Mummu
💖

 täällä kirjoitin omasta jämälankaprojekstistani

❤

Miksi mun aina pitää..

 

Ostin viikolla hempeän keltaisen (kuva liian hailea)  kynttilän ja laitoin sen iki-ikivanhaan Teema kulhoon.  Tähän asti ihan normaalia toimintaa siis...mutta MIKSI ihmeessä minun on aivan pakko "niistää" kynttilä, siis että se on heti käytetyn näköinen.  😟En kestänyt katsella tuonkaan kynttilän siistin kiiltävää pintaa hetkeäkään.  Sama esim. joulukynttilöitten kanssa, en ymmärrä..

Heti on kivemman näköinen.  Minkähän diagnoosin tuostakin saisin..vähintään joku neuroosi! ;o)

Kiinnostaisi tietää onko täällä muita samanlaisia kynttilän niistäjiä?💛💚💛 

                                                                 

 

Niin..

 tätä päivää, niin tätä päivää.

Orava kävi kylässä

 

Tässä pakkaspäivää vietellessä muistui mieleeni eräs helteinen alkukesän päivä viime vuodelta. 

Ulko- ovi oli apposen auki niinkuin meillä kesäisin useinkin.  Istuin keittiössä kun jokin pieni ja vikkelä vilahti sisään. Nousin tutkimaan asiaa ja totesin oravanpoikasen kyyristelevän kirjoitus pöydän alla.  Tuli hätä. Mitä jos se pelästyy, tarraa kiinni verhoon.. siitä hyllyn päälle, siitä eteenpäin...olin ihan hiljaa etten säikyttäisi pientä ja mietin mitä tehdä. 

Häke auttaa asiassa kuin asiassa ja soitto sinne...vähän arvelutti häiritä.  Selitin asiani ja asiallinen henkilö tuumi että joo, hän soittaa paikallisen palokunnan hätään   jos ovat vapaana. Ei kulunut kauaa kun suuri punainen piipaa tuli, ( onneksi ei sireenit päällä) autosta nousi kolme!! salskeaa palomiestä  ja yhdellä mukana iso haavi.  

Todettiin mikä hätänä ja miehet sisälle. 

Näytin missä orava piileskelee. Yksi miehistä meni ja nosti  rauhallisesti pöytää jolloin orava pinkaisi suoraan ohi ovella seivovien palomiesten ja ulos avoimesta ovesta mistä oli tullutkin.  Voihan....tässä kohtaa se iski. Nolo olo. Ohoh...mutta vielä mitä. 

Hyväntuulisina miehet totesivat että sehän kävi äkkiä.  Piipaa auto seisoi portilla isona ja punaisena ja näytti tässä vaiheessa ihan täysin ylimitoitetulta tehtävään...

Kiittelin tietysti avusta ja seuraava tehtävä olikin kertoa ihmetteleville naapureille että ei hätää mitään. Pieni oravaepisodi tässä vain.

Kiitos meidän avuliaalle palokunnalle ja kiitos että häkestä löytyy neuvo hätään kuin hätään.

🐻🐻🐻

Tiernapojat

                                       ➡    Tiernapojat    

...oli lapsuuteni tärkeä osa jouluaattoa ja pitkälle aikuisuuteenkin.  Silloin pikkukylän muutamat rohkeimmat pojat "pukeutuivat" tiernapojiksi miekkoineen ja tähineen, yhdellä kasvot noettuina. Voi kuinka noloa se oli...koulusta tutut saman kylän pojat kiersivät taloissa  ja siinä sitten piti olla kuin ei oltaiskaan. Esityksiä oli monentasoisia ja jännittävintä oli tunnistaa keitä pojat olivat.  Muistan että kun tuli kohta "menkää ja surmatkaa kaikki.."  se tuntui kyllä aika pelottavalta..

Koulussa tätä esitettiin myös kuusijuhlassa eikä kukaan silloin  kyseenalaistanut Tiernapoikia. Mutta silloin oli silloin ja nyt on nyt ja aika on täysin eri. 

 

Tiernapojat eli tähtipojat on vanha kristillinen jouluperinne, laulunäytelmä, jota nuoret pojat alun perin kiersivät taloissa esittämässä. Tiernapoikaesitysten juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Kuvaelma perustuu pääasiassa Uuden testamentin Matteuksen evankeliumiin. Se kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä kuningas Herodeksesta, joka määrää sotilaansa surmaamaan kaikki pienet poikalapset toivoen siten saavansa hengiltä myös vastasyntyneen Jeesuksen, ”juutalaisten kuninkaan”.

Suomeen tähtipoikaperinne rantautui Ruotsista ja se tunnetaan erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Näytelmässä on Herodes, itämaan tietäjistä Murjaanien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Näytelmän kieli on säilynyt vanhahtavana Oulun murteena. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esityksestään. Alun perin esitys ajoittui Euroopassa kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen. Suomalaista tiernapoikanäytelmää on esitetty erilaisissa joulu- ja pikkujoulujuhlissa kouluissa, ravintoloissa, tapahtumissa tai yksityisissä tilaisuuksissa. Oulussa järjestetään perinteistä tiernakilpailua, johon osallistuu nykyisin sekä tyttö- että poikatiernoja.

Iltalehden vuonna 2024 tekemän kyselyn mukaan Tiernapojat ei ole Suomen suurimpien kaupunkien peruskoulujen jouluohjelmissa, eikä ole ollut siellä vuosiin. Näytelmässä on elementtejä, jotka tekevät siitä kristillisen, minkä takia tilaisuutta ei katsota koulun yhteiseksi. Arvostelua on herättänyt myös Murjaanien kuninkaan kasvojen värjääminen mustaksi eli niin sanottu blackface, josta on luovuttu.

Ikuinen tuli?

 Muistatteko vielä valotulppaanikimput?  Niitten kulta-aika oli siinä n.2008-2012.. ja  värejä oli moneen lähtöön, minulla oli punaiset ja allaolevien kuvien valkoiset tulput.  Punaiset ei kestäneet muistini mukaan kauankaan mutta sensijaan nämä valkoiset ovat kai ikuiset. Mutta se tässä on ihmeenä että meillä oli suuri remontti 2012 jolloin vein kimpun pikku wessaan valoa tuomaan ja siellä se on ollut siitä lähtien ja valot jokaisessa kukassa ovat palaneet koko ajan.   Aika hyvä ja kannattava ostos.

Tulppaanit hämärässä wessassa..

..ja päivänvalossa

Aamuinen tuokiokuva keittiön ikkunasta.

 Tänä aamuna oli ensimmäinen lumipeite täälläkin, jo oli aika.

                                                      🌟🌟🌟

Kierrätysasiaa

 

Viime kesänä tuli voimaan uusi jätelaki joka velvoittaa omakotiasujatkin kierrättämään biojäteensä.  Asun omakotitalossa ja niinpä alkoi pähkäily miten asia hoidetaan.  Elokuussa alkoi tapahtumaan kun kolme naapuriamme ilmoitti halukkuutensa meidän huushollin lisäksi kimppakeräykseen. Loistavaa!  Biosäiliön paikaksi sovittiin sovussa meidän autotallin vierusta jossa oma sekajätesäiliö on myös.

  Olen vuosikausia maanitellut, suostutellut ja yrittänyt perustella kaikin keinoin miehelle kierrätyksen tärkeyttä ja hyötyjä, mutta ei kun ei niin ei. Tarvittiin oikein lakiasetus että tämä suostui edes kuuntelemaan miten kierrätys meillä toimisi. Jätepaperin olemme vieneet aina ennenkin kierrätyspisteeseen mutta nyt sama tehdään muoville (ja sitä tuleekin eniten) kartongille, biojätteelle.. Lasi on vielä kysymysmerkki (miehelle)  Tästä seurasi se että sekajätteen tyhjennys voitiin vähentää kerran kuussa tapahtuvaksi sillä kun ennen kaikki pantiin sekajätteeksi niin nyt sitä tulee vain pieni muro-osa entisestä.  Kyllä voi ihminen iloita pienestä!

Vinkki!  

Laitan biopussin pohjalle munakennon puolikkaan, se imee tehokkaasti mahd.nesteet ja pussi pysyy napakampana.

💪👍👍 

Miten teillä muilla, onko kierrätys kunnossa

Kuulustelussa

 Jouduin mennellä viikolla viralliseen kuulusteluun poliisiviranomaisen toimesta. Ensin miespuolinen virkailija komensi laskemaan käsveskan pöydällä olevaan laatikkoon.  Latikko kulki ilmeisesti  läpivalaisun läpi ja pääsin eteenpäin muutaman askeleen.  Metallinpaljastin hälytti molempien polvieni kohdalla..tekonivelet ovat näköjään tallessa. Sitten jonottamaan.  Minulla oli aika varattuna joten en joutunut kauaa odottelemaan.  Sitten sainkin siirtyä kuulusteluun ja kuulustelijaksi osoittautui nuori, kaunis naisvirkailija. 

- Onko nimesi ollut aina xxxxx?

- eikun olin ennen zzzz

-Onko sinulla lapsia?

-3poikaa

- Mitkä heidän nimensä ovat?

- zzz zzz zzz

- Kuinka kauan olet asunut nyk.osoitteessasi?

- En syntymästäni asti..

Piti antaa myös sormenjälkeni ja tunsin itseni ihan hiukkasen ihan vähän ikäänkuin olisin ollut rikoksesta epäilty jolta otetaan nyt sormenjäljet,  nauratti mielikuvani... sisäisesti. (pienestä se on ilo revittävä)  Yritin käyttäytyä asiallisesti mutta vaikeaa se oli, tässä minä pieni vanha mummo seison painamassa etusormiani nappiin joka skannaa sormenjälkeni ..mitä viranomaiset niillä luulevat tekevänsä. No kai laki tämän vaatii ja ihan hyvä että vaatii.

Suunnitelmissa ei ole lähteä ryöstämään esim. pankkia eikä mikään muukaan vakavampi rötöstely.  No ehkä jotain pientä laittomuutta voisin harrastaa ihan vain omaksi ilokseni. 

Näin vanhaksi selvisin sata vuotta vanhalla Kela kortilla (sentään kuvallisella) mutta nyt tuli tilanne jossa vaaditaan jymäkämpää tunnistautumista ja siksi jouduin muistelemaan elettyä elämääni taaksepäin. 

       💪💪💪💪

 

MUSTAT LAKERIKENGÄT

Pieni tositarina pienen tytön mustista lakerikengistä! 

Olin siinä 8-9 vuotias, ehkä nuorempikin.. ja alkukesä kun äiti lupasi että saisin mennä kylän osuuskauppaan ostamaan itselleni kesäkengät! Näin vähän isompana olen miettinyt tilannetta että mikä vastuu pienelle ujolle tytölle...no. Olihan kotikyläni tuohon aikaan tuttu ja turvallinen "lintukoto", kaikki tunsivat ja tiesivät toisensa.

Kauppa oli tuttu, myyjät tuttuja naapurin tyttöjä niin jospa äiti oli tehnyt sopimuksen heidän kanssaan käytyään itse kaupassa, että minulla olisi lupa  ostaa kengät itselleni! Niinpä lähdin tuttua kylätietä kaupalle, matkaa sinne ei ollut kotoani kuin ehkä puolisen kilometriä jos sitäkään.  Myymälä apulaisena oli tuttu naapurin tyttö Aino jolle ujona esitin asiani.. 

  ...kengät.  En muista kuinka suuri valikoima hyllyssä oli, tuskin paria kolmea mallia enempää.  Aino nosti eteeni tiskille tavalliset kangaskengät. (tennarit?) Väriä tai muita yksityiskohtia en muista mutta sen muistan että en huolinut noita rumia kangaskenkiä vaan kerroin rohkeasti haluavani nuo mustat lakerikengät jotka näin hyllyssä. 

Vuosien kuluessakin kun tapahtuma muistuu mieleen  näen Ainon ystävällisen, mutta jotenkin "tietävän" ilmeen kun hän asetteli ostokseni kenkälaatikkoon. Haluan muistaa että silkkipaperiin vielä.....varmasti Aino sitoi laatikon vielä sellaisella  ihanalla puotinarulla kiinni että sitä oli pienen tytön helpompi kantaa.  Muovipusseista- tai kasseista ei tiedetty vielä mitään. Ja niin läksin iloisena takaisin kotia kohti. Uudet, kauniit lakerikengät laatikossa.. aurinko paistoi, kesä oli aluillaan. 

Matka kaupalta kotipihaan taittui hetkessä. Arvatenkin minulla oli kiire mielessä ja niinpä kipitin ohi Torvisen navetan ja perunapellon, muutama askel pienen niityn kautta,  ohi mummolan ja pian näkyikin jo koti. 

Äiti istui ulkorappusilla, -oliko jo odotellutkin.  Avasin hengästyneenä laatikon jossa kaunokaiset odottivat, oi kun ne olivatkin kauniit.  Esittelin kengät äidille.....sitten tapahtui jotain...sanoja en muista, vain sen valtavan pettymyksen tunteen kun kuulin äidin sanovan etteivät nuo sopisi arkikengiksi...ja että minun pitäisi lähteä kauppaan takaisin vaihtamaan lakerikengät niihin kangaskenkiin.. 

Tähän loppuvat  muistikuvani tapahtumasta. En saanut silloin lakerikenkiä  mutta piirsin sellaiset itselleni ja siinä ne nyt vihdoin viimein ovat, pikkutytön harras toive toteutui- parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Liian hienot ne olisivat olleetkin arkikengiksi.

                                                     👩👩👩

kuva liittyy todellakin
kertomukseen

Olipa kerran blogistaniassa Teemakuun taidetta/Oma kuva niminen

haaste ja tuohon haasteeseen osallistuin tällä tarinalla ja -kuvalla vuonna 2016.

 

PS. Tein vähän taustatutkimuksia ja voi ihme, löysin haasteen. Kiitos  Millin, haasteen pitkäaikainen vetäjä ja kiitos  internetti, sinussa on paljon hyvääkin..

👩👩👩

Hauska tutustua

 Ystäväkirja 🌺

 

                 Lisäsin itse nämä kysymykset/vastaukset:                          

Kissa vai koira: koira                             Lempihedelmä: persimon  

Teatteri vai elokuva;teatteri                        Pelkäätkö pimeää: en

Ikäni: 50-90 välillä                        Paras elokuva;Hiljaiset sillat                                                                   

  Vinkvink..tämän voi toteuttaa niinkin että pomit vain kysymykset normaaliin tapaan, vastaat niihin ja postaat  postauksen.

Lataa sivut, täytä, julkaise

Risteilin tässä joku ilta blogeissa ja päädyin Saran pitämään 

 Villa Emilia (My Woodland Garden) blogiin joka on täynnään ihania kuvia ym. mielenkiintoista.  

Sieltä löysin Saran muistoja herättävän postauksen Ystäväkirjasta jonka oli pannut alkuun 

Eveliina  Elämän taiteilua blogista

  Tarkoitus on tallentaa ylläoleva ystäväkirjan aukeama tyhjänä, täyttää se julkaista omassa blogissa.  Tein niin + lisäsin muutaman omakeksimäni kysymyksen. 😇

  --------- 

Minullakin oli lapsuudessa sinikantinen ruutuvihko täynnä muisteja, 

kivoja värssyjä ja ystävien kirjoittamia terveisiä.

Mutta

sitten tuli eräs aika pikaiseen tehtävä muutto.  Jätin vihkon että haen sen myöhemmin mutta aika olikin liian myöhään,  suureksi surukseni vihko oli kelvannut jollekulle...

"Enkeli lentää liihottaa,

sinulle onnea toivottaa."

------------

Olen huono kalastelemaan vastauksia mutta kiva

jos annat tämän ystäväkirjan kiertää

Minulla oli ainakin kiva olla hetken lapsellinen

💖💖💖

Kielikukkanen kukoistaa

 

👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀👀