Tässä pakkaspäivää vietellessä muistui mieleeni eräs helteinen alkukesän päivä viime vuodelta.
Ulko- ovi oli apposen auki niinkuin meillä kesäisin useinkin. Istuin keittiössä kun jokin pieni ja vikkelä vilahti sisään. Nousin tutkimaan asiaa ja totesin oravanpoikasen kyyristelevän kirjoitus pöydän alla. Tuli hätä. Mitä jos se pelästyy, tarraa kiinni verhoon.. siitä hyllyn päälle, siitä eteenpäin...olin ihan hiljaa etten säikyttäisi pientä ja mietin mitä tehdä.
Häke auttaa asiassa kuin asiassa ja soitto sinne...vähän arvelutti häiritä. Selitin asiani ja asiallinen henkilö tuumi että joo, hän soittaa paikallisen palokunnan hätään jos ovat vapaana. Ei kulunut kauaa kun suuri punainen piipaa tuli, ( onneksi ei sireenit päällä) autosta nousi kolme!! salskeaa palomiestä ja yhdellä mukana iso haavi.
Todettiin mikä hätänä ja miehet sisälle.
Näytin missä orava piileskelee. Yksi miehistä meni ja nosti rauhallisesti pöytää jolloin orava pinkaisi suoraan ohi ovella seivovien palomiesten ja ulos avoimesta ovesta mistä oli tullutkin. Voihan....tässä kohtaa se iski. Nolo olo. Ohoh...mutta vielä mitä.
Hyväntuulisina miehet totesivat että sehän kävi äkkiä. Piipaa auto seisoi portilla isona ja punaisena ja näytti tässä vaiheessa ihan täysin ylimitoitetulta tehtävään...
Kiittelin tietysti avusta ja seuraava tehtävä olikin kertoa ihmetteleville naapureille että ei hätää mitään. Pieni oravaepisodi tässä vain.
Kiitos meidän avuliaalle palokunnalle ja kiitos että häkestä löytyy neuvo hätään kuin hätään.
🐻🐻🐻
