Minä syön leipää. Rajoitetusti. Sillä hiilarit ja vain keittoruokien kanssa. Iltapalalla kaksi kinkku/kurkku päälysteistä ruispalaa. Vaaleaa leipää syön harvoin. Herkkuna, esim.patonkia.
"Leipä naisen tiellä pitää."
Minä puhun. Opin puhumaan nähtävästi siinä vuoden ikäisenä mutta siitä en muista mitään. Osaan lausua kaikki kirjaimet oikein ja esim. lääkärissä puhun harkitusti ns. kirjakieltä. Omassa arjessa puhun murretta jossa voi olla "tullista tulleilla" outoja sanoja/ sanontoja esim."lehemä kulukee ulukona". Käyvvään ulukomailla.
Minä pelkään. Oululaisittain pelekään. En pimeää. Tämän ikäisenä tiedän että pimeässä ei ole mitään pelättävää. Pelkäänkö kuolemaa? Se on iso kysymys. Suren ehkä vain elämän loppumista ja läheisteni surua.
-------
Viikon 38 krapusanat ovat puhua, leipä, pelottava.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan teksti. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, älä kuitenkaan muuta annettujen sanojen merkitystä. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole
 |
| Oulun Pakkahuoneenkatu kesällä |
Yksinkertaisen luonteva ja kiva näkökulma.
VastaaPoistaAattelin nyt tämmösen vetäistä! Kiitos! 😂
PoistaOnneksi en ole koskaan ollut mikään himoleivänsyöjä. Pullaa menisi enemmän, jos antaisin itselleni periksi.
VastaaPoistaOulun murre on mukavaa.
Minen väitä ennää nisustakkaa näi vanhempana..🙃 Kiitos!
PoistaHieno rytmitys leivästä alkaen pelkäämiseen päätyen. Ikää kun tulee niin aika vähän on pelättävää, paitsi, niin, sairaudet ja kuolema jos sitä pelkää. Minusta se on elämän jatkumo tai loppu.
VastaaPoistaLeipää. Elämän peruskysymysten äärellä. Mun mielestä kiva ja raikas ratkaisu laittaa nuo Krapu haastesanat noin niinkuin väliotsikoiksi ja kertoa jokin pieni tarina kustakin.
VastaaPoista