On jälleen rapsakan pirteä loppusyksyn aamu kun Maija Ruska-pystykorva kintereillään suunnistaa joka-aamuiselle pyrähdykselleen pitkin metsäisiä varvikkopolkuja ja tuoksuvia suon vieriä.
Vihreät sammalmättäät hehkuvat houkuttelevasti pursuillen täynnään punaisia, pulleita puolukoita. Puolukat saavat nyt jäädä ja Ruska säntäilee sinnetänne varvikossa.
Kauempaa metsästä kantautuu tuulen tuomana tasainen kohina. Ääni voimistuu sitämukaa mitä lähemmäksi kaksikko koskea pääsee .
Vesi syöksyy, ryntää ja ryöppyää uomassaan. Ärjyy vaahtopäisenä massana hetken, luovuttaa sitten mahtinsa ja jatkaa kulkuaan eteenpäin, vapaana ja tyynenä soljuen.
Tänne kosken kuohujen äärelle Maija useinkin suuntaa aamuiset reittinsä. Istahtaa kivelle, Ruska siihen viereen Eväänä muutama rapsakka rieskan puolikas ja pullossa punaista puolukkamehua.
--------
Viikon 40 krapusanat ovat punainen, ärjyä, rapsakka.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi, älä kuitenkaan muuta sanan merkitystä.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Syksyinen metsä tuoksui tässä, samoin puolukoiden kirpeä maku. Olisipa ihanaa tehdä juuri nyt tällainen retki koiran kanssa kuohuvien vesien äärelle.
VastaaPoistaKaunis tarina!
VastaaPoista