suru

teemakuun taide# helmikuu /omakuva 5-6/6

....matka kaupalta kotipihaan ei ollut pitkä. ohi torvisen navetan ja perunapellon, muutama askel pienen niityn kautta ja pian näkyikin jo mummula ja heti naapurissa koti. arvatenkin minulla oli kiire mielessä ja tuotapikaa olinkin kotipihalla. äiti istui ulkorappusilla, -oliko jo odotellutkin avasin hengästyneenä laatikon jossa kaunokaiset odottivat, oi kun ne olivat kauniit. esittelin kengät äidille..............sitten tapahtui jotain............sanoja en muista, vain sen valtavan pettymyksen tunteen kun kuulin äidin sanovan etteivät nuo sopisi arkikengiksi.....ja että minun pitää lähteä kauppaan takaisin vaihtamaan kengät niihin kangaskenkiin.. tähän loppuvat kaikki muistikuvani tapahtumasta. en saanut silloin lakerikenkiä mutta kiitos millin haasteen. siinä ne nyt vihdoin viimein ovat pikkutytön harras toive toteutui- parempi myöhään kuin ei milloinkaan. liian hienot ne olisivat olleetkin arkikengiksi..

teemakuun taide# helmikuu /omakuva 3-4/6

mustat lakerikengät ..seisoin myymälätiskin takana ja esitin ainolle asiani. tulin ostamaan kesäkenkiä. en muista kuinka suuri valikoima hyllyssä oli kenkiä, tuskin paria kolmea mallia enempää. aino nosti eteeni tiskille kangaskengät, (tennarit?) väriä tai muita yksityiskohtia en muista mutta sen muistan että kerroin haluavani nuo mustat lakerikengät. vuosien kuluessakin kun tapahtuma muistuu mieleen näen ainon ystävällisen, mutta jotenkin "tietävän" ilmeen kun hän asetteli ostokseni kenkälaatikkoon. haluan muistaa että silkkipaperiin vielä.....varmasti aino sitoi laatikon vielä puotinarulla kiinni että sitä oli pienen tytön helpompi kantaa. muovipusseista tai kasseista ei tiedetty vielä mitään. ja niin läksin iloisena takaisin kotia kohti. uudet, kauniit lakerikengät laatikossa.. aurinko paistoi, kesä oli aluillaan. jatkuuuuu...

teemakuun taide# helmikuu /omakuva 1-2/6

jos minulla ei olisi lapsuusmuistoa mustista lakerikengistä niin olisin jättänyt haasteen väliin... siispä pieni tarina pienen tytön mustista lakeri kengistä! --------------------------- olin siinä 8-9 vuotias. ehkä nuorempikin..  alkukesä kun äiti sanoi minulle että saisin mennä kylän osuuskauppaan ostamaan itselleni kesäkengät! näin vähän isompana olen miettinyt tilannetta että mikä vastuu pienelle tytölle...siihen aikaan! kauppa oli tuttu, myyjät tuttuja naapurin tyttöjä niin jospa äiti oli tehnyt sopimuksen kenkä ostoksista! niinpä lähdin kauppaan, matkaa sinne ei ollut kotoani kuin ehkä puolisen kilometriä. myymälä apulaisena oli tuttu naapurin tyttö aino jolle ujona esitin asiani. kengät! jatkuuuuu........