Kun lopetin puutarhuroinnin niin nyt keskityn hoivaamaan sisällä viherkasvejani. En osaa(vielä) kikkailla esim.minkälainen multa paras jollekin ja minkälainen taas toiselle. Kaktuksille käytän tietenkin omaa multaa. Mutta hyvin ja rehevästi mielestäni kasvavat tälläkin hoidolla. Blogissani enemmän kuvia, vähemmän tekstiä..
perjantai 12. helmikuuta 2016
teemakuun taide# helmikuu /omakuva 5-6/6
....matka kaupalta kotipihaan ei ollut pitkä.
ohi torvisen navetan ja perunapellon, muutama askel pienen niityn kautta ja pian näkyikin jo mummula ja heti naapurissa koti. arvatenkin minulla oli kiire mielessä
ja tuotapikaa olinkin kotipihalla. äiti istui ulkorappusilla, -oliko jo odotellutkin avasin hengästyneenä laatikon jossa kaunokaiset odottivat, oi kun ne olivat kauniit. esittelin kengät äidille..............sitten tapahtui jotain............sanoja en muista, vain sen valtavan pettymyksen tunteen kun kuulin äidin sanovan etteivät nuo sopisi arkikengiksi.....ja että minun pitää lähteä kauppaan takaisin vaihtamaan kengät niihin kangaskenkiin.. tähän loppuvat kaikki muistikuvani tapahtumasta. en saanut silloin lakerikenkiä mutta kiitos millin haasteen. siinä ne nyt vihdoin viimein ovat pikkutytön harras toive toteutui- parempi myöhään kuin ei milloinkaan. liian hienot ne olisivat olleetkin arkikengiksi..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kun olet kaunis tumma pikku tyttö, tähtisilmät ja punaposket. Upeat kiiltävät lakirikengät ovatkin vaikka et saanut niitä pitää. Tottakai sä ostit kaupasta kaikkein kauneimmat ja mieleiset, niin minäkin olisin tehnyt. Miten pinenä 4v. saitkin niin suuren tehtävän. Todella hienosti toteutettu ja piirretty. Kiva kun kerroit tarinan itsestäsi ja tärkeästä tehtävästä
VastaaPoistaOnnittelut hienosta suorituksesta ja papukaijamerkistä!
seinällä on kuva itsestäni n.nelivuotiaana, kekäostoksila olin hieman vanhempana.... -)
Poistakiitos sisko!
Kyyneleet tuli silmiin.
VastaaPoistaSuloinen pieni tyttö.
Kyllä myös olisin ostanut kauneimmat kengät.
Hyvä, nyt on kauniit laakerikengät.
nyt sain ihanat kengät, kiitos liplatus!
PoistaVoi ei, nyt iski suru tuon pienen, tummasilmäisen tytön takia. Miksi vanhempien pitää aina ollan niin käytännöllisiä :(
VastaaPoistaniinpä, kiitos myötätunnosta susu!
PoistaOi kuinka suloinen pikkutyttö, vaikka murheelliselta näyttääkin. Nyt voisi jo hymy nousta silmiin, kun kengät vihdoin tuli.
VastaaPoistaMuistan että siihen aikaan lakerikengät olivat tärkeät, minullakaan ei niitä ollut, mutta parilla tytöllä meidän luokalla.
vakavailmeinen olen ollut aina.....
PoistaIhana omakuva tulossa. Suloiset kasvot ja pikkuruiset jalat.
VastaaPoistaVoi surkeus noita lakerikenkiä. En olisi raskinut tuottaa pettymystä.
kiitos enkuli, jokaisella meillä traumamme! -)
PoistaKyllä ne kengät olivat varmasti tärkeät mutta oikeassa se äitikin oli. Ei sitä pieni vielä niin ymmmärrä. Onnea papukaijamerkistä, sarja valmis :)
VastaaPoistaäitinä on usein vaikea toimia "oikein". kiitos.
PoistaVarmaan pikkuista harmitti, kauniithan kenkien pitäa olla, nelivuotias ei välitä onko käytännölliset. Hyvä kun vihdoinkin hän ne sai jalkaansa, eikä kukaan enä ota pois.
VastaaPoistaKiva kun kerroit tarinasi ja piirsit suloisen omakuvan.
kiitos kuuluu myös sinulle!! -)
PoistaVaikuttava tarina. Lapsi ei aina tai ei juuri koskaan ymmärrä aikuisten arkisia ajatuksia. Nyt sait kenkäsi ja olet varmaan myöhemminkin saanut hienot kengät, mutta nämä ovat hienoimmat.
VastaaPoistaonhan noita sittemmin ollut kenkiä jos mihin lähtöön! kiitos tuulento!
PoistaVoi ei, olipa pettymys pienelle tytölle. Mutta kaunotar olit jo lapsena ja nyt varmaan monet kiiltävät korkkarit kaapissa :-) Jään oottamaan kokokuvaa. Hyvää Ystävänpäivää Sinulle!
VastaaPoistaSuuri pettymys varmasti, mutta kyllä äiti tietää paremmin. Kohta näemmekin koko kuvan. Varmasti kovin nätti, kun osasetkin ovat.
VastaaPoistaVoi ei.... etkö saanutkaan niitä :-( Äiti on ollut oikeassa siinä, etteivät ole arkikengät, mutta jos lapselle ei etukäteen anneta ohjeita, ottaa lapsi tietenkin ne mieleisimmät.
VastaaPoistaVaan lapsen pettymys on ollut kyllä suuri. Suru tulee jo lukiessa tarinaa. Tänä päivänä tilanne on usein toinen, joten ei tarvitse tuottaa noin isoa pettymystä. Aika oli silloin toinen. Juhlakengiksi minäkin ne lakerit sain ja arkikengät oli erikseen ;-))
Hienon tarinan itsestäsi teit. Onnittelut!