Värikollaasit 446 ( 4/2025)

Värikollaasit 446 (4/2025)

Hassuja tosiaan nämä värit. Tämän viikon väripalkki näytti kännyn näytöllä kirkkaan keltaiselta kun tässä läppärillä taas no mikä tuo väri nyt olisi...

Virenin Lasse

 Sisu seisoo kilpailuareenan lähtöviivalla näennäisen rauhallisena mutta sydän  jyskyttäen  numarolapun alla.  Lähtöön on vielä kaksi minuuttia, kaksi pitkää minuuttia. 

Sisu kertaa mielessään valmentajan ohjeita,  -ota alkuun lukumäärältään enemmän pitkiä askelia ja sitten....

Kuuluttajan ääni katkaisee hänen mietteensä. "ja seuraavana lähtöviivalla numerolla yhdeksän kilpailee  Järvikylän Jyskyn nuori lupaus Sisu  Suomalainen. Sisu on voittanut jo lajinsa suomen mestaruuden viime vuonna."  

Vielä minuutti lähtöön ja Sisu hengittelee ja yrittää keskittyä kuuluttajan alkaessa laskemaan sekunteja  viisi, neljä, kolme, kaksi pam ja Sisu ampaisee matkaan kuin Lasse Viren parhaina päivinään. 

Yleisö kannustaa juoksijoita huudoilla ja kellotaulun sekunnit kuluvat armottomasti mutta maaliviivakin lähestyy vauhdilla..  

 ***

Viikon 5 krapusanat ovat kilpailija, taulu, lukumäärä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan sanan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Repolaisen Bingo 2/ tammmikuu

 Tammikuu on ihan kohtsillään lopussa ja minulla vasta yksi bingorivi tehtynä Repolaisen Tammikuun haasteeseen.  Taitaapa olla että haaste jääkin näihin kahteen riviin, kahdessa paikassa ei voi olla yht´ aikaa.

Tammikuu on mennyt sillain salakavalasti normaalia sukkelampaan, ainakin tuntuu siltä. Tammikuuhun on pakkautunutkin kaikenlaista puuhaa, menemistä ja muistamista kuin ikinä koskaan.

Siinä hän lepäilee, jo edesmennyt rakas pitkäaikainen/
-ikäinen hoitokoirani
 
💙💙💙

Tutkin blogini vanhoja haastepostauksia ja 
pysähdyin tähän klik linkistä näet tarkemmin mistä on kyse

💙💙💙

Tällä pyörällä ei enää ajeta.  Se on ollut vuosikausia
pihan koristuksena milloin mihinkin nojaamassa.

Toinen bingorivi tehty

LEVÄTÄ-TUTKIA-AJAA

 

Värikollaasit 445 (3/2025)

 Ainon luotsaama Värikollaasit 445 haastevastaus on tässä

näköjään värit muuttuivat vähän matkalla..

Lumiukko

seisoo taloyhtiön pihalla (ehkä se istuisi mieluummin mutta lapset tekivät sen seisomaan) pää kenossa, Papalta lainattu  punainen pipo vinossa ja  äidin vihanneslaatikosta pihistetty punajuuri nenänpaikkaa esittämässä, sekin on  nahistunut ja vetinen.  Toinen kättä esittävä lumimöykky on pudonnut ja lojuu maassa ukon vieressä.

Alaovi aukeaa. A rapun aina ystävällisesti myhäilevä rouva Ronkainen on lähdössä joka-aamuiselle  pikku lenkille koiransa kanssa..

"Herranen aika sentään, ihan oikea elävä lumiukko! Mistä sinä olet siihen tupsahtanut ja pipokin ihan vinossa..voi voi sentään ja vettäkin sataa" -mumisee mummeli ilostuneena.

  Koirakin näkee ukon, nostaa takakoipeaan ja pian ukon muutenkin surkeaa olomuotoa koristaa Mustin keltainen hyvänhuomenen tervehdys. 

***

Viikon 4 krapusanat ovat pipo, vieressä, mumista.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Uusi OYS

 Meillä on uusi upea sairaala, viime syksynä otettu käyttöön ja pikkuhiljaa toiminnot siirtyvät uusiin tiloihin. Onnekseni en vielä ole tarvinnut tuota uutta puolta vaan kontrollini hoitui tuttuun tapaan turhankin tutuksi käyneessä vanhassa oyksissa. Tasan kymmenen vuotta olen saanut kiitettävästi seurantaa, välineitä, hoitoa, tutkimuksia, ohjeita, tukea ym..vaivaani enkä voi siitä  kylliksi kiittää.  

Ympäristö on vielä hyvinkin kesken ja sinisiä työmaakoppeja on jokapuolella uutta sairaalaa.  

Vanhan sairaalan käytävät olivat jo hiljaisia, monet huoneet tyhjiä ja odotustiloissa vain yksi odottaja lisäkseni. Hiukan aavemainen tunnelma kun olen tottunut että ihmisiä kulkee edes takaisin...onneksi televisio oli auki ja  äänessä.

Rakkaat naapurit

 

Viisi tavallista postilaatikkoa.  Kaikki erilaisia niinkuin maaseututaajamien   tyyliin kuuluu. Vihreä, valkoinen, punainen, harmaa, valkoinen.   

Menemättä sen tarkempiin esittelyihin rakkaista naapureista totean  että monenlaista persoonaa mahtuu pienenkin tienpätkän asujamistoon.

 Kun talvisin kertyy lunta  postilaatikoiden edustalle niin että se haittaa postiauton pääsyä laatikoille silloin se alkaa,  sanoisinko niin maan perusteellisen lapsellinen kyräily kuka kolaa lumet pois..-minä en ainakaan sanoo Mielensäpahoittaja1  ja aukaisee vain oman laatikkonsa edustan, periatteen mies.  Mielensäpahoittaja2 seuraa tilannetta ikkunastaan itsekseen jupisten. .  

Kun Mielensäpahoittaja1 saa työnsä valmiiksi  Mielensäpahoittaja2 naurahtaa, menee ja lapioi pois loputkin lumet.  

  Ainakin kuusitoista vuotta tätä on jatkunut ja  jatkunee niinkauan kuin luntakin riittää. 

***

No niin, joulutauko on ohi ja on jälleen krapuilun aika. Krapuhan on tasan sadan sanan teksti ja otsikko lasketaan mukaan tuohon sataan sanaan.

– kravun pitää sisältää annetut kolme sanaa

– krapu kirjoitetaan annetusta kuvasta

– kravun pitää alkaa annetulla alkulauseella

– krapu kirjoitetaan annetusta aiheesta

– mitä nyt satutaan keksimään lisäksi 

Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa.

Kiirettä ei ole, koko viikko on aikaa kirjoittaa.

 Krapusanat viikolle 3 ovat kuusi, lumi, lapsi.

Värikollaasit 444 (2/2025)

 

Värikollaasit 444 (2/2054)

Vanhoja kuvia, moneen kertaan käytettyjä..

Repolaisen Bingo 1/ tammmikuu

 Kun luin Repolaisen julkistaman uuden vuoden haasteen niin ajattelin etten jaksa osallistua, liian työläs...sitten kurkistin aimariin Kuvakirjeitä Karsikonperältä   blogiin ja siinä samassa muuttui mieli, taidanpa sittenkin osallistua.

❤💚❤

Sain rakkaalta lapsenlapselta joulun alla valkoisen amarylliksen, siin kyllä, valkoisen ja valkoisena se kukki sen ensimmäisen kukkavanansa.  Toisen vanan kuusi kukkaa ovatkin sitten vaaleanpunaisia! 

Kuvasin aamupäivällä (tietämättä vielä että osallistuisin haasteeseen) tämän  ihmeen ja lähetin kuvan ao.tyttärelle saatesanoilla  aika i h a n a!

Tästä sain ensimmäisen bingon kuvata

👇

                                                               ❤💚❤

Tietysti varasin jouluksi taas aivan liikaa namia, mutta voin ilokseni todeta että mennyt joulu meni omalta osaltani melkein ilman allaolevia herkkuja. Nuorimmainen poikkesi tänään kotikotonaan ja siinä  näin tilaisuuteni tulleen. "Vain jos on pakko ottaa" -tuumasi poika kun tarjosin hänelle mukaan kahta konvehtirasiaa!  Ja niinpä nyt odotan että nuo loputkin namit tuosta häviäisivät... 

...mutta tuskin nuo osaa mitään simsalabim katoamistemppuja joten.. 

Pääsiäinen on tulossa ihan nurkan takana ja pikkutrullit haluaa karkkeja. Siispä pääsiäistä odotellessa.. ja toinen bingo.

👇

                                                          ❤💚❤

Uskokaa tai älkää niin joulusta jäi tähteeksi jykerö kinkkua,  ja hyvä kinkku olikin.  Mutta siitäkin olisi terveellistä päästä jo  eroon..eli tekaisin herkullisen Kinkkupiirakan.  Jo toisaalla mainittu Nuorimmainenkin söi sitä muhkean palan ja sanoi hyvää olevan kun tiukkasin häneltä rehellistä makuarviointia.

Siispä kolmas bingo on kokata

👇

❤💚❤

KUVATA - ODOTTAA - KOKATA

Värikollaasit443 (1/2025)

 Värikollaasit443 (1/2025)

 

Pikkuhiljaa alan päästä jyvälle

                              

Kotini vanhin esine/ Tammikuu

 Kristiina K aloitti uuden vuoden uudella haasteella joka on seuraavanlainen.:

 Joka kuukauden 1. päivä hän julkaisee ko. kuukauden kuvan AIHEEN  ja tekee oman postauksen aiheesta.  Meillä lukijoilla on sitten koko kuukausi aikaa julkaista oma kuva aiheesta.

Tämän tammikuun kuvan aiheena on KOTINI VANHIN ESINE.

----

Tässä minun esineeni, mutta enpäs kerrokaan mikä tarkoitus  ja mikä  ammatti näihin liittyy.

Kuvia on kaksi sillä kuvat liittyvät toisiinsa. 

Hyvä mielikuvitus tulee tarpeeseen tässä asiassa ja sitähän meillä riittää.

❤❤❤

edit. 9.1.2025 klo. 13.1

Olihan tämä nyt ihan mahdoton tietää oikea käyttötarkoitus näihin mutta ihan kivoja arvauksia teiltä tuli. Iso kiitos!

Miehen isä oli syntynyt 1926  Hän kuoli verrattain nuorena , oli eläessään monena. Maanviljelijä, kalastaja, kylän epävirallinen eläinlääkäri, ja vielä suutarikin. Kuulemma kylällä hyvin arvostettu ja pidetty henkilö. 

Tuota ylimmän kuvan lauta-alustaa hän  käytti kun suutarin toimessaan piti leikata esim. nahkaa tai muuta tarvittavaa.. 

Ja työssä tarvittavat naulat, nupit ym..säilytettiin alimassa lokerikossa.

Kuvasta tuli sumuinen..

Tätä ei ehkä voi tietää mutta hyviä arvauksia saa heittää ilmoille. Mielikuvitukset nyt laukkaamaan ja paras arvaus saa vähintäänkin kultaa ja kunniaa tai ainakin sitä kunniaa.  

Suuri kunnioitus menneille sukupolville siitä
 työstä jonka ansiosta me saamme elää
itsenäisessä ja vapaassa maassa.
Suomessa on asiat hyvin.
❤❤❤

Mikä on sinun arvauksesi missä ja miten näitä on tarvittu. 

😂

Maisema/1.1.-25

 Piti julkaisemani tämä kuva jo 1.1.2025 mutta laiskuus sai vallan.

Haastan nimittäin itseni kuvaamaan tämän saman maiseman jokaisen kuukauden eka päivä. Tarkoituksena seurata miten maisema muuttuu,,

Äärimmäisenä vasemmalla on iso kuusi, sitten taitaa olla naapurin pihlaja ja kauempana koivuja. Kuusiaita oikealla ja etualan pieni suttura on talventörröttäjänä Kultapiisku ja vieressä ylpeytemme Tammi, joka on vielä suht pieni vaikka ikää on..tammi on hidaskasvuinen. Mutta näin, katsotaan saanko aikaan kuvata joka kk maiseman.

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi."

Tammi kesällä 2015

Tammi kesällä 2013

Orava kävi kylässä

 

Tässä pakkaspäivää vietellessä muistui mieleeni eräs helteinen alkukesän päivä viime vuodelta. 

Ulko- ovi oli apposen auki niinkuin meillä kesäisin useinkin.  Istuin keittiössä kun jokin pieni ja vikkelä vilahti sisään. Nousin tutkimaan asiaa ja totesin oravanpoikasen kyyristelevän kirjoitus pöydän alla.  Tuli hätä. Mitä jos se pelästyy, tarraa kiinni verhoon.. siitä hyllyn päälle, siitä eteenpäin...olin ihan hiljaa etten säikyttäisi pientä ja mietin mitä tehdä. 

Häke auttaa asiassa kuin asiassa ja soitto sinne...vähän arvelutti häiritä.  Selitin asiani ja asiallinen henkilö tuumi että joo, hän soittaa paikallisen palokunnan hätään   jos ovat vapaana. Ei kulunut kauaa kun suuri punainen piipaa tuli, ( onneksi ei sireenit päällä) autosta nousi kolme!! salskeaa palomiestä  ja yhdellä mukana iso haavi.  

Todettiin mikä hätänä ja miehet sisälle. 

Näytin missä orava piileskelee. Yksi miehistä meni ja nosti  rauhallisesti pöytää jolloin orava pinkaisi suoraan ohi ovella seivovien palomiesten ja ulos avoimesta ovesta mistä oli tullutkin.  Voihan....tässä kohtaa se iski. Nolo olo. Ohoh...mutta vielä mitä. 

Hyväntuulisina miehet totesivat että sehän kävi äkkiä.  Piipaa auto seisoi portilla isona ja punaisena ja näytti tässä vaiheessa ihan täysin ylimitoitetulta tehtävään...

Kiittelin tietysti avusta ja seuraava tehtävä olikin kertoa ihmetteleville naapureille että ei hätää mitään. Pieni oravaepisodi tässä vain.

Kiitos meidän avuliaalle palokunnalle ja kiitos että häkestä löytyy neuvo hätään kuin hätään.

🐻🐻🐻