seisoo taloyhtiön pihalla (ehkä se istuisi mieluummin mutta lapset tekivät sen seisomaan) pää kenossa, Papalta lainattu punainen pipo vinossa ja äidin vihanneslaatikosta pihistetty punajuuri nenänpaikkaa esittämässä on sekin nahistunut ja vetinen. Toinen kättä esittävä lumimöykky on pudonnut ja lojuu maassa ukon vieressä.
Alaovi aukeaa. A rapun aina ystävällisesti myhäilevä rouva Ronkainen on lähdössä joka-aamuiselle pikku lenkille koiransa kanssa..
"Herranen aika sentään, ihan oikea elävä lumiukko! Mistä sinä olet siihen tupsahtanut ja pipokin ihan vinossa..voi voi sentään ja vettäkin sataa" -mumisee mummeli ilostuneena.
Koirakin näkee ukon, nostaa takakoipeaan ja pian ukon muutenkin surkeaa olomuotoa koristaa Mustin keltainen hyvänhuomenen tervehdys.
***
Viikon 4 krapusanat ovat pipo, vieressä, mumista.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Koira tiesi heti mihin lumiukkoa voi käyttää :)
VastaaPoistaOli siinä heti ovella seisomassa niin hätä ei lue lakia! -D
PoistaVoi lumiukkoraasua, ei oikein ollut nyt sen päivä selvästikään. Pipo vinossa, nenä nahistunut ja käsikin pudonnut - tapellutko lie? Taisi olla rahatkin menneet, kun koirat kintuille kusee 😉
VastaaPoista