maanantai 14. huhtikuuta 2025

Hämä-hämähäkki


Koulujen kevätlukukausi on lopuillaan ja 

perinteen pakottama yksinlaulukoe kansakoulun 

toisen luokan oppilaille on alkamassa.  

Opettaja on lempeä ja tietää kuinka moni hänen 

muuten rasavilleistä oppilaistaan pelkää  mennä 

luokan eteen laulamaan  mutta numero jokaisen    

todistukseen on saatava. 

Tunnelma luokassa on käsinkosketeltavan jännittynyt ja 

kasvot totisina oppilaat odottavat  vuoroaan.

On Marjan vuoro astella luokan eteen. 

"Hämä-hämähäkki kiipes langalle  tuli sade rankka.."  

"-Laulaisitko vähän lujempaa, emme kuule.."  

 

Takapulpetista kuuluu tirskumista ja opettaja nostaa  

etusormensa tytöille merkiksi lopettaa.

Marja yrittää jatkaa..."hämähäkin vei  aurinko armas kuivas satehen hämä-hämähäkki kiipes uudelleen."

 "Kiitos riittää. Lauloit oikein reippaasti, voit mennä paikallesi. 

Ja sitten Susannan vuoro." ...hämä-hämähäkki

------ 


Viikon 16 krapusanat ovat tirskua, perinne, häkki.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki blogiini.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.


Surulli 

18 kommenttia:

  1. Nyt tuli jostain aivon sopukoista laulukokeet mieleen koulussa ja kyllä vaan - tirkuntaa kuului

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan tuon jännityksen ja kerran ope jätti jälki-istuntoon ja tivasiMIKSI EN LAULANUT! 🥵

      Poista
  2. Minuakin jännitti laulaminen, mutta koska tykkäsin laulamisesta, niin jännitys ei haitannut. Eli ei traumoja koulun laulukokeista!
    Oppikoulussa saimme laulaa yksinämme opettajan säestyksellä, muut odottivat luokan ulkopuolella. Hyvä systeemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulaminen on ollut minun koko elämän läpi mukana kulkenut trauma. Kaksi lapsuudessa koettua nöyryytystä on syynä..onneksi noita kokeitakaan ei tuossa muodossa enää ole..👍👍

      Poista
  3. HYvä kuvaus koulun laulukokeista. Muistan, miten jännyteeksi se tunnelma meni. MInua pelotti mokoma laulaminen niin paljon, etetn koskaan laulanut. Viiva tuli todistukseen, joskus nelonen, mutta ei sentään ehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Nyt en edes muista mitä numeroita sain toikkaan..mutta kun ääntä ei tullut niin mitenpä siinä laulat! 🥵🥵

      Poista
  4. Ne olivat ihan hirveitä tilanteita! En niinkään jännittänyt, mutta yhtään en osaa laulaa. Meille määrättiin laulu, minulla ei ollut aavistustakaan sen sävelestä. Lopulta viimeisellä luokalla lausuin sanat, edes yrittämättä laulaa. Mutta laulunumero oli sitten viiva. Välillä se oli vitonen.
    Onneksi oppikoulussa noita pakkoja ei ollut.

    Aimariille terveisiä, samoilla linjoilla mentiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Ei lauluääneni ollut/ ole sen parempi tai huonompi kuin normi muillakaan mutta kun se mutta on este!! Muistan yhden Sirpan kouluajoilta. Hän laukoi mutta tosiaankin "nuotin vierestä", kai hänellä ei ollut sitten " lauluääntä". 💁💁

      Poista
  5. Nostitpa muistoja esiin! Minäkin lauloin aina vähän nuotin vierestä, mutta sain hyvän numeron koska soitin viulua viitisen vuotta. Myös oppikoulussa oli meillä ihan samat laulukokeet mutta sielläkin pärjäsin viulun soiton ansiosta. Hassua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet musikaalinen vaikka lauloit mielestäsi "nuotin vierest". Jospa nyt aliarvioit itsesi?! -) Aika hassua!

      Poista
  6. Paha paikka tuo laulukoe. Eräskin kansakoulunopettajaseminaariin pyrkivä aloitti toista säkeistöä, kun valitsijaraadista kuului: riittää, ensimmäisessäkin oli jo liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon sopii sanonta; "Äänellään se lintukin laulaa." ..paitsi koskaan ei sanota että Varis laulaa! -D

      Poista
  7. Ala-asteella laulukokeet oli ihan kamalia - silloin piti laulaa luokassa, opettajan pöydän vieressä muiden edessä. Ja kun oli ujo ja arka, vähän vielä kiusattukin, se oli ihan kamalaa. Todistuksessa taisi olla laulu- ja musiikkinumerot erikseen, muistelen, että laulunumero oli 6 (jotenkin siis kai sittenkin räpiköin) ja musiikki oli 8, kun osasin soittaa nokkahuilua.
    Yläasteellakin oli vielä laulukokeita, näin jälkikäteen ajatellen ihmettelen kyllä miksi? Silloin sai laulaa sellaisessa lasikopissa, missä oli mm. rummut ym., kun oli ihan koulussa oli erillinen musiikkiluokka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kamalaa ja ilman traumoja siitä ei selvitty. En taida muistaa yläasteen laulukokeita yhtään..nukuinkohan?? 😁

      Poista
  8. Ihanan käsinkosketeltava tunnelma. Olisi ollut mukava lukea jatkaakin tuolle laulukoetilanteelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krapu on vain 100.n sanan pikku tarina, enempää en saanut mahtumaan! 🤗

      Poista

Kiitos!