viherkasveihin
En ota koukkuuntumistani kaikenlaisiin kukkiin, ja etenkin viherkasveihin hirmu kavasti. Rennolla otteella mennään ja jos joku ei ota kasvaakseen hoivastani huolimatta niin hän voi mennä seuraavaan sijoituspaikkaansa. Senverran kuitenkin tauti oirehtii että varsinkin näin keväisin saan vakavahkoja pakko saada kohtauksia varsinkin Bauhausissa joka on lemppari kukkakeitaani.
Uusimpia hankintoja on alla oleva Herttaköynnös (Ceropegia woodii) joka on minulle täysin uusi tuttavuus. Olen opiskellut suositellun mullan koostumuksen, valo-olosuhteet lannoituksesta puhumattakaan..
 |
| Herttaköynnös(Ceropegia woodii) |
 |
| (Ceropegia woodii) |
Helpoimpia viherkasveja mitä onkaan on allaolevat Anopinhammas, (Hahnii) Keihäsanopinkieli (Sensevieria cylindrica) ja Korallikaktus. (Rhipsalis)
Vielä on olemassa Anopinkieli (Sansevieria trifasciataja) Anopinjakkara (Echinocactus grusoniijoka) on piikkinen kaktus. Anopille on omistettu siis aikamonta kasvia, kaikki ovat tavalla tai toisella piikikkäitä niinkuin monet anoppi vitsitkin.
 |
| Anopinhampaat (Sensevieria trifasciata) |
Mietin laittaisinko postaukseen myös kukkien latinankielisen nimen, näyttäisi ainakin vähän hienommalta ja ihankuin olisin muka joku paraskin asiantuntija.
En taida laittaa.
(yleisön pyynnöstä myös latinaksi)
 |
| Keihäsanopinkieli (Sansevieria cylindrica) synnyttää |
🍀🍀🍀
 |
| Korallikaktus (Rhipsalis) |
Kaktus ilman kaktuksen piikikkäitä piirteitä. Köynnökseksi naamioitunut korallikaktus (Rhipsalis) raikastaa tilan paitsi ilmaa puhdistavilla ominaisuuksillaan, myös persoonallisella pehkofiguurillaan
Korallikaktus on todellakin kaktus, mutta ilman sen piikikkäitä piirteitä. Nopeakasvuinen, tuuheanvehreä viherkasvi on kotoisin trooppisista sademetsistä, joissa se kasvaa päällyskasvina kallion halkeamissa ja puunrunkoihin tarrautuneena.
Korallikaktuksen latinankielinen nimi ”rhipsalis” juontaa kreikan kielestä ja tarkoittaa korinpunontaa. Sana viittaa kasvin hoikkiin ja taipuisiin varsiin, jotka laskeutuvat alaspäin hauskoina, kynänvahvuisina lonkeroina. Yläosastaan tummanvihreät ja alaosastaan kalpeammat lonkerot muodostavat korallikaktukselle boheemin pehkon, joka kutsuu katsojaa koskettamaan. Uudet, vastakasvaneet varret saattavat töröttää hilpeinä antenneina kohti kattoa, kunnes painovoima tekee niillekin tehtävänsä.
Vahva, sitkeä ja minimalistinen korallikaktus on miltei huoltovapaa – se kestää unohtuneita kastelukertoja eikä varise. Vaikka se arvostaa hajavaloa, se menestyy myös vähäisessä valossa ja jopa suorassa auringonpaisteessa. Upeimmillaan korallikaktus on runsaasti haaroittunut, ihastuttavan asenteellinen lonkeropehko, jolla on vahva sanoma. Kokeile yksittäiskasvina tai osana viherseinää!
Koukussa on hyvä olla, eikö niin laulettukin, tai ainakin sinne päin. Pysy vaan koukussa, se on oikein hyvä paikka.
VastaaPoistaHuikun mieleeni tuli onkimato joka luikertelee tuskissaan koukussa. -DDDD
PoistaIhanaahan se on kun jokainen löytää omat "koukkunsa" - ketä koukuttaa mikäkin!!
VastaaPoistaEnemmän mulla on huoli ihmisistä, jotka ei koukutu mistäään - mikään ei kiinnosta!!
Latinankieli on kyllä ihanaa - mieluusti sitä tapailen aina kun näen...
joten laita ihmeessä - sillä voihan olla meitäkin, joita se kieliasu koukuttaa enemmän kuin edes kasvit/kukat itse.... heh heh... tämmöinen koukkuilija täällä!!
Se on ikävä tila kun mikään ei kiinnosta, mistään ei ilostu..sellainen aika on myös koettu enkä panis pahakseni josei enää moistaolotilaa tulisi. Sinäkö tykkäisit että latinaa kehiin, no minäpä laitan kun kerkiän...olet oman elämäsi koukkuilija ja se on hyvä!!! -D
PoistaIhanaa vihreyttä! Osa kukista tuntuu tutuilta - voisiko olla ihan mummon viherpeukaloajoilta? Mummolla oli hyvä viherpeukalo, niin ulkona kuin sisälläkin ja sisällä kukat kasvoivat ja kukkivat hyvin, kun yksi huoneista oli talven lähes käyttämättömänä: ovet sinne avattiin vain jouluksi ja sitten kun ostettiin tv, niin TÄRKEITÄ asiaohjelmia varten (no eipä siihen aikaan juuri hömppää tullutkaan 😉) Huone oli sopivan viileä kukkien talvehtia, mummo kävi niitä vähän kastelemassa ja katselemassa, että kaikki on hyvin.
VastaaPoistaVaan sen muistan kun, Yön Kuningatar -kaktus oli aikeissa kukkia: sitä vahdittiin lähes vuorotta, että milloin kukka aukeaa, että kaikki pääsevät sen näkemään, se kun ei montaa tuntia kuki. Ja sen yhden kerran olen sen kukan nähnyt - upea se oli lapsenkin silmissä!
Minun viherpeukaloni on kuihtunut jo aikoja sitten; kiinanruusu ja kultaköynnös menestyivät jonkun aikaa kaupungissa mutta täällä maalla... Tuolle alppiruusullehan juuri "toipumisohjeita" kyselin. Kyllä se taitaa talvesta toipua - jos vielä sitä piimää sille ensi viikolla antaisin...
Niin ja Repolaisen kanssa olen samaa mieltä, laita vain niitä latinankielisiä nimiä mukaan - kielet(kin) ovat koukuttavia, sen olen tullut huomaamaan nyt, kun Pojan kanssa on käyty pitkiä keskusteluita kielestä viime vuosina.
Kiitos ennätyspitkästä kommentistasi, melkein yhtä pitkä kuin se sun apteekkikuitti. -) Uskon vakaasti että sinunkin alitajunta muistaa mummusi vihermuistoja ja niin muistan minäkin. Näin aikuisena olen hämmästynyt miten panin merkille joa alakoulu ikäisenä mummun enkelinsiivet ja kaverini mummun ihanan morsiushunnun. Yönkunigatar on varmasti ollut upea näky, tuli mieleeni miten surullista on kun se vähitellen alkaa lakastua -(. Kiinanruusu ei menesty minulla joten peukutus onnistumisesta..silloin joskus ainakin. Kaksi ääntä latinan puolesta, kiitos!!!! -DDDd
Poista