Monessa blogissa on muisteltu menneitä juhannuksia ja suunnitellaan tulevaa..
Lapsuudessani meitä oli kolme sisarusta, minä vanhimpana, sitten sisko ja velipoika perää pitämässä. Juhannuskoivut ulko-oven pieleen haimme isän kanssa läheisestä metsiköstä ja se jos mikä oli jännittävää. Samalla isä taittoi koivusta saunavihdat, ne kaikista tuoksuvimmat.
Lapsuuskotini pihassa oli leikkimökki ja neljä koivua jotka oli istutettu talon valmistuttua, juhannuksena ne muodostivat meille lehtimajan. Äiti kantoi majaan jonkun pöydäntapaisen jossa me sitten "valvottiin" juhannusta.. (ehkä jopa kello 20.00 asti... :)
Siihen maailmanaikaan limsa oli harvinaista herkkua niin että se piti tilata kylän osuuskaupasta ennen juhannusta tyyliin: 10pulloa punaista-, ja 10 pulloa keltaista limsaa. Kun äiti sitten toi limsakorin kotiin oli juhannus alkanut..Muistini mukaan oli myös Pommaccia..en ole varma. (jäätelö oli melkein tuntematonta)
Jokainen saimme oman limukkapullon ja varmaan oli pipareita tai jotain mutta kun limsat oli juotu oli meidän juhannuskin valvottu...
----
Sitten koittikin nuoruus ja juuri nuoruuteni kynnyksellä suuri suru, äidin kuolema.
----
....nuoren perheen juhannuksia kotisalla, mökillä, siellä ja tuolla. SusuPetalin blogissa moni muisteli elämänsä kylmintä juhannusta. Sen minäkin muistan. Pöllö muisti sen olleen 1982. Muistan kun olimme juhannusNUOTIOLLA, isoa kokkoa ei sytytetty. Juhannusaattona keskiyöllä nuotiolla istuessammae tuli lämmitti etupuolta ja selästä paleli. Pienet vesilammikot jäätyivät ja oli todella kylmä.
Tuonkin juhannuksen jälkeen on ollut monta juhannusta kotosalla, mökillä, siellä ja täällä.
Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä.Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Silloin Aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan.
Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä.
Varmaan se kylmä juhannus oli juuri se Pöllön muistama 1982.
VastaaPoistaLapsuuden juhannuksista ei ole muistikuvia. Asuimme kaupungissa, eikä ollut mökkiä. Vähän vanhempi kun olin, vietettiin juhannusta joskus täysihoitolassa Hangossa. Niiden villojen jälkiruoat muistan hyvin, lettuja, mansikoita ja kermavaahtoa!!!
Nyt kun olen pähkäillyt enemmän tuota vuosilukua niin kallistun vuoteen -81 omalta osaltani. Niinhän se on että jokaisella on omanlaisensa muistot, ja niistä muistoista muodostuu itsekunkin historia! Meilläpäin letut on lättyjä! -D
PoistaKivoja muisteluja sinulla. Minä muistan eri paikoissa vietetyt juhannukset, kokot ja nuotiot. Välillä on ollut tosi kylmää ja sateista, mutta on niitä kauniitakin juhannuksia. On ollut myös kaupunkijuhannuksia ja niissä en oikein pääse tunnelmaan; jotenkin liitän juhannuksen niin maalla oloon.
VastaaPoistaTunnelma taitaa olla se joka tekee muistoista ns.hyviä tai ikäviä. Ja kyllä, kyllä maalla on mukavaa. -D
PoistaMukavia muistoja. Meillä ihan sama kokoonpano sisaruksissa: minä olen esikoinen, pikkusisko keskimmäisenä ja veli on kuopus. Ihana kukkakimppu, lempikukkani on ruiskaunokki.
VastaaPoistaSinulla samanlainen sisaruskatras!! Ruiskaunokki onkin kaunis ja nimenomaan se sininen väri! -)
PoistaLeikkimökki ja juhannuskoivut... oi, tämäpä oli nostalginen postaus! Ja aivan kuin tuo limsan tilaaminen kauppaan etukäteen olisi ollut täälläkin käytäntö vanhoina aikoina. :)
VastaaPoistaOikein ihanaa juhannusta sinulle!
Nostalgia nostaa näin juhannuksen aikaan päätään... -) Kyllä tuo tilauskäytäntö on ollut varmasti yleinen koko maassa, tai ainakin maaseudulla. Kiitos samoin Ihanaa jussia sinullekin!
PoistaMinä muistan ihan lapsuuden juhannuksista mummolassa vietetyt juhannukset: mummola oli kallion juurella - ihan kauhean korkea kallio 😄; nyt tuntuu, että isot miehet astuu sen yli pari vuotta sitten pois nukkuneen isotädin mökille.
VastaaPoistaSiellä kallion laella kuitenkin juhannusaattona istuttiin ja makkaraa paistettiin, kahta puolta oli pieni järvi. Ja mikä parasta pienelle tytölle: siellä oli kiiltomatoja! Niiltä oli siihen aikaan valtavasti.
Sitten menikin kymmeniä vuosia etten nähnyt kiiltomatoja, mutta nyt kun ollaan asuttu täällä maalla muutama vuosi, niin pari vuotta sitten näin täälläkin kiiltomatoja! (Sehän ei oikeasti ole mato, vaan kovakuoriainen, mutta kiiltomadoiksi niitä kuitenkin sanotaan)
Kauhean korkea kallio onkin nyt muuttunut pieneksi kiven pahaseksi! :D Kiiltomatoja en ole nähnytkään (ötökkö kammo nääs..) Nuotiomakkara on parasta kesäruokaa oli juhannus tai ..joulu. Kiitos muisteluksestasi! -)
PoistaTosiaan kylmiäkin juhannuksia on vietetty. Teltassa nukuttu säällä kuin säällä. Enää en teltassa halua nukkua. Tuo limsajuttu meillä oli ihan sama; jokainen lapsi sai oman pullon limsaa ja sitä yritettiin säästellen juoda. Joskus tehtiin korkkiin reikä pilliä varten. Ja lopuksi kun limsat oli juotu, sai siitä korkista tehtyä hienon tekokynnen, varsinkin siitä punaisesta korkista. Voi että, nykyajan lapset eivät tiedä mitään tuollaisista hienouksista.
VastaaPoistaHyvää juhannusta sinulle<3
Kyllä mukavuus voittaa ja telttamajoitusta en halua edes ajatella, tai voisi olla ihan mukavaakin mutta paksun patjan vaatisin! -D Kiva tuo limsajuttu, muistan ttä se oli lapsena jotenkin se juttu koko juhannuksessa. Niimpä, nykyajan lapset/ nuoret eivät osaa ajatellakaan (eikä ehkä tarvitsekaan) elämää "ennenvanhaan"..
PoistaKiitos samoin, leppoisia juhannustunnelmia sinulle! -)
Oi että on kivat ja monenlaiset juhannusmuistot. Minun lapsuuden juhannukseni menivät maalla isossa lapsiporukassa. Minulla oli 4 veljeä ja sisko, minä esikoinen kuudes. Pienemmät meidän isomppien "riesana" joskus. Siihen aikaan oli lapsilla eri lailla velvollisuuksia, mutta muistan, että juhannus oli kaikilla vapaata ja aina lämmin kesä. -80 luvulta jäi juhannuksista mieleen isän polttama iso kokko, jonka hän oli koonnut tervaksista ja sai poltossa puolisen litraa tervaa.
VastaaPoistaHurjan kylmä juhannus oli v 2015. Olimme lapsenlapsen kanssa Saanalla. Kiivettiin ylös ja siellä oli lunta ja pakkasta -1 astetta. Onneksi älysin ottaa talvikammpeita mukaan.
Työelämän aikana meni monet juhannukset tiiviisti töissä, mutta nyt on aika viettää niin oman näköistä jussin juhlaa, miten haluaa ja haluanhan minä. Luontoon vie polku, se on parasta rentoutumista.
Hyvää juhannusta
Onneksi kurkkasin roskalaatikkoon ja ongin kommenttisi sieltä. Isossa lapsikatraassa on aina kavereita, joskus kiusaksi asti...ja muistan tuon kevään 2015, olin sairaalassa viikon ja kotiuduin 1.6, ruukkukukat saivat kylmää juuri tuona aikana ja koko kesä oli muistaakseni aika kalsea. Sinä asutkin parhaan ja kauneimman luonnon keskellä ja ihanaa että nautit siitä!
PoistaKiitos samoin, kaunista juhannusta.