TERAPIASSA

Terapeutin vastaanotolla.

- Näytän sinulle nyt kuvaa.  Rauhoitu.  Tyhjennä mielesi ja kerro mitä näet siinä.  Ihan rauhassa.  Keskity.  Hengitä.  Sukella kuvaan ja anna sen kertoa.

-Ei se kerro mitään.  Ei meillä lapsuudessa...

- Hyvä juuri noin.  Löysit heti yhden tärkeän elementin; lapsuus.  Voisimme nyt lähestyä ja  käsitellä lapsuuttasi tämän kuvan avulla. Näetkö itsesi kuvassaa?

-En.  Olen varmaan ruokkimassa kanoja tai harventamassa porkkanamaata tai kantamassa vettä saunapataan tai..

-Mitä tunteita se sinussa herättää.

-Että huhheijaa oli siinä liian paljon tekemistä ja liian paljon kaikkea  pienelle tytölle.

- Mitä sanoisit nyt  tuolle pienelle tytölle?

-  Sinä "pärjäsit" kun oli pakko pärjätä. 

----

  

(Susanne Gottbergin & Markus Kåhren maalauksia)

Viikolla 48 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Kuvasta löytyy paljon muuta kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Aamuinen tuokiokuva keittiön ikkunasta.

 Tänä aamuna oli ensimmäinen lumipeite täälläkin, jo oli aika.

                                                      🌟🌟🌟

Valkoinen Marraskuunkaktus

Valkoinen Marrakuunkaktus on availlut kukkiaan viikonverran. Punasävyisethän lopettivat kukinnan parisen viikkoa sitten. Täältä löytyy lisää ja tarkempaa tietoa kasvatuksesta.  Minä menen mututuntumalla.  Huomaa kaunis punainen emi? joka pilkistää kukan keskeltä.

 

Tämä kukkii vasta ekaa kertaa, ja ikää tällä on vasta noin pari kolme vuotta.

🌾🌾🌾

Tämä on kukkapöydän päällä jossa se saa kasvaa vapaasti.  Olenkin siirtymässä pois kaikista amppeleista.  Kukkia on vaikea hoitaa ja kastella amppeleissa.

UUTINEN

 

"Uutisia, uutisia  joulu tulee-ee..",  vauhdista ja innostuksesta hengästynyt PappaJänönen pyyhälsi metsäpolkua niin että sammalet, risut ja männynkävyt lentelivät.  

PikkuJänö loikki minkä honteloilla koivillaan taisi PappaJänösen kintereillä ja touhusi,  "..tulee tulee se,  ku-kun harjoittelin miten ojan yli loikataan niin huppif vaan, lämähdin suoraan pehmoisen pumpulimaton päälle ja Pappa shanoi että se on lunta,  maittappa ja minä maittoinkin...se oli kylmää!"  

Punatulkut pyrähtelivät puiden oksistoissa,  kettupariskunta höristi korviaan.  Kaikki hälisivät ja kuiskivat riemuissaan, -joulu!

"..niin, kuka on tulossa havahtui MammaJänönen askareistaan metsänväen hälinään ja työnsi päänsä Jänötuvan oviaukosta,  siristeli hetken silmiään, solmi esiliinansa nauhat tiukemmalle ja päivitteli; voi tuota Pappaa, aina touhuamassa.

 ***

Viikolla 47 kravussa on vuorossa jälleen aihe ja aiheena on UUTINEN eli siitä sitten kirjoittamaan mitä tahansa annettu aihe inspiroikaan.

Muuten säännöt ovat vanhat tutut. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Kuva liittyy löyhästi tarinaan

Kierrätysasiaa

 

Viime kesänä tuli voimaan uusi jätelaki joka velvoittaa omakotiasujatkin kierrättämään biojäteensä.  Asun omakotitalossa ja niinpä alkoi pähkäily miten asia hoidetaan.  Elokuussa alkoi tapahtumaan kun kolme naapuriamme ilmoitti halukkuutensa meidän huushollin lisäksi kimppakeräykseen. Loistavaa!  Biosäiliön paikaksi sovittiin sovussa meidän autotallin vierusta jossa oma sekajätesäiliö on myös.

  Olen vuosikausia maanitellut, suostutellut ja yrittänyt perustella kaikin keinoin miehelle kierrätyksen tärkeyttä ja hyötyjä, mutta ei kun ei niin ei. Tarvittiin oikein lakiasetus että tämä suostui edes kuuntelemaan miten kierrätys meillä toimisi. Jätepaperin olemme vieneet aina ennenkin kierrätyspisteeseen mutta nyt sama tehdään muoville (ja sitä tuleekin eniten) kartongille, biojätteelle.. Lasi on vielä kysymysmerkki (miehelle)  Tästä seurasi se että sekajätteen tyhjennys voitiin vähentää kerran kuussa tapahtuvaksi sillä kun ennen kaikki pantiin sekajätteeksi niin nyt sitä tulee vain pieni muro-osa entisestä.  Kyllä voi ihminen iloita pienestä!

Vinkki!  

Laitan biopussin pohjalle munakennon puolikkaan, se imee tehokkaasti mahd.nesteet ja pussi pysyy napakampana.

💪👍👍 

Miten teillä muilla, onko kierrätys kunnossa

Löytöjä Ⅲ

 KLIK muistan kun ed. blogikauden aikaan löysin tuosta linkistä mielenkiintoisen ja koukuttavan tavan tehdä kuvia. Osoite löytyi vielä mutta enää ei silmät ja kärsivällisyys kestäisi opetella uudestaan.  Olin tallentanut tekeleitäni pinterestiin ja löysin niitä ihan yllättäen muutama päivä sitten.  Ihan kiva löytö. vuosilta noin 2015-2018.

Klikkaa kuvaa niin näet suurempana

Oi miksei saavu noutamaan tuo prinssi uljas
 nuori sadun ihmemaan..

Kartanon hieno rouva ja hänen palvelijansa lumituiskussa

..näin huulet kuiskii silmät loistaa läpi kyynelten

 

Kuulustelussa

 Jouduin mennellä viikolla viralliseen kuulusteluun poliisiviranomaisen toimesta. Ensin miespuolinen virkailija komensi laittamaan käsveskan pöydällä olevaan laatikkoon joka kulki ilmeisesti  läpivalaisun läpi ja pääsin eteenpäin muutaman askeleen.  Metallinpaljastin hälytti molempien polvieni kohdalla..tekonivelet ovat näköjään tallessa. Sitten jonottamaan.  Minulla oli aika varattuna joten en joutunut kauaa odottelemaan.  Sitten sainkin siirtyä kuulusteluun ja kuulustelijaksi osoittautui nuori, kaunis naisvirkailija. 

- Onko nimesi ollut aina xxxxx?

- eikun olin ennen zzzz

-Onko sinulla lapsia?

-3poikaa

- Mitkä heidän nimensä ovat?

- zzz zzz zzz

- Kuinka kauan olet asunut nyk.osoitteessasi?

- En syntymästäni asti..

Piti antaa myös sormenjälkeni ja tunsin itseni ihan hiukkasen ihan vähän ikäänkuin olisin ollut rikoksesta epäilty jolta otetaan nyt sormenjäljet,  nauratti mielikuvani... sisäisesti. (pienestä se on ilo revittävä)  Yritin käyttäytyä asiallisesti mutta vaikeaa se oli, tässä minä pieni vanha mummo seison painamassa etusormiani nappiin joka skannaa sormenjälkeni ..mitä viranomaiset niillä luulevat tekevänsä. No kai laki tämän vaatii ja ihan hyvä että vaatii.

Suunnitelmissa ei ole lähteä ryöstämään esim. pankkia eikä mikään muukaan vakavampi rötöstely.  No ehkä jotain pientä laittomuutta voisin harrastaa ihan vain omaksi ilokseni. 

Näin vanhaksi selvisin sata vuotta vanhalla Kela kortilla (sentään kuvallisella) mutta nyt tuli tilanne jossa vaaditaan jymäkämpää tunnistautumista ja siksi jouduin muistelemaan elettyä elämääni taaksepäin. 

       💪💪💪💪

 

Vielä niin lähellä..

 ..mutta silti niin kaukana.

Harmaamalvikki

Varjolilja

Kolme kuvaa/Marraskuu

 Kristiinan Vain kolme kuvaa kuussa lähenee loppuaan, pian on vuosi mennyt tätä uutta kautta blogistaniassa.

Majat. Kalastajien  pienet somat kalamajat
kalasatamassa.

Männyt

Mutka.

En saanut kuvia samaan tasoon vaikka kuinka yritin..

Bonuskuvana syksyn tunnelmaa samasta paikasta.

SINNE MENI

Mies oli jäänyt seisomaan neuvottomana rivitalonsa pihalle  kun auton takavalot häipyivät pimenevään yöhön kuin kaksi hehkuvaa kissan silmää.  Etääntyivät hänen elämästään niinkuin kaikki muukin nykyään.

Mies tunsi outoa syyllisyyttä vaikka uskotteli itselleen tehneensä kaikkensa vaimoa miellyttääkseen. 

Uusi auto, Audi A 3 oli hankittu, tuo joka juuri katosi pimeyteen ja joka kuului kuulemma vaimolle.

Oli ulkomaan matkoja mutta mikään ei riittänyt. 

Mies tunsi  katkeruutta.  

Viis vaimosta mutta kun autokin  meni... Ja miksi  helkutin tähden sen piti mennä penkomaan hänen tavaroitaan ja  löytää ne housut, ne pitsiset punaiset naisten nimettömät. 

Mies tunsi selässään  kylmiä väreitä vaikka hikipisarat valuivat pitkin vartaloa.

.

***

Viikon 45 krapusanat ovat selkä, etääntyvä, housut.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.