sunnuntai 24. marraskuuta 2024

TERAPIASSA

Terapeutin vastaanotolla.

- Näytän sinulle nyt kuvaa.  Rauhoitu.  Tyhjennä mielesi ja kerro mitä näet siinä.  Ihan rauhassa.  Keskity.  Hengitä.  Sukella kuvaan ja anna sen kertoa.

-Ei se kerro mitään.  Ei meillä lapsuudessa...

- Hyvä juuri noin.  Löysit heti yhden tärkeän elementin; lapsuus.  Voisimme nyt lähestyä ja  käsitellä lapsuuttasi tämän kuvan avulla. Näetkö itsesi kuvassaa?

-En.  Olen varmaan ruokkimassa kanoja tai harventamassa porkkanamaata tai kantamassa vettä saunapataan tai..

-Mitä tunteita se sinussa herättää.

-Että huhheijaa oli siinä liian paljon tekemistä ja liian paljon kaikkea  pienelle tytölle.

- Mitä sanoisit nyt  tuolle pienelle tytölle?

-  Sinä "pärjäsit" kun oli pakko pärjätä. 

----

  

(Susanne Gottbergin & Markus Kåhren maalauksia)

Viikolla 48 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Kuvasta löytyy paljon muuta kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.


24 kommenttia:

  1. Nopeasti päästiin terapiassa pitkälle! Ja totta, niin me pärjäsimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla tosilyhyt terapiamuoto tämä, tosielämässä vain haavetta!

      Poista
  2. Kaukana kävit kuvan avulla, mutta sait varmasti voimaa ja uskoa: sinä pärjäsit!
    Ja yhdessä pärjätään vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 99% fiktiota ja 1% faktaa..oli miten oli mutta pärjätään, joskus paremmin joskus huonommin!

      Poista
  3. Hyvä terapiaistunto. Opettaja kun olen tulee vielä mieleen kehua sitä miten lapsi oppi moninaisia askareita ja ehkä oppi arvostamaan muiden työtä sekä omaansa. Toivottavasti myös oppi sen että työn palkka saa olla lepo, ei syyllisyyden tunto kun on välillä joutilaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin on oikea tapa toimia ja nykyään se tiedetäänkin ihan jo maalaijärjellä ajatellen. Silloin oli aika erilainen kun olin lapsi, lapsia ei hellitelty eikä juuri sylitelty...siis noin yleisesti. Oli tietenkin erilaisiakin perheitä.
      Kiitos sinulle kommentesasi.

      Poista
  4. Lyhyterapiasessiosi kertoi monen lapsuudesta "jokunen" vuosikymmen sitten. Sadalla sanalla yksi lapsuus! Hienosti ideoitu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentistasi! Tuttua tarinaa varmasti monellekin!

      Poista
  5. Hyvin ideoitu terapiaistunto ja niin kovin realistinen.

    VastaaPoista
  6. Oikeat kysymykset, oikeaan aikaan – niillä voi olla suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta mitä sanoit eikä liene suurta merkitystä sillä kuka ne sanat sanoo.

      Poista
  7. Täällä terapeutti juuri tekee lähtöä töihin...

    VastaaPoista
  8. Tarvitsisimme toisistamme välittävämpää yhteiskuntaa, niin ei olisi niin pitkät jonot terapeuteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta niin totta mutta ei ihminen ymmärrä omaa parastaan, valitettavasti.

      Poista
  9. Nyt tuli lapsuus mieleen. Minun lapsuus meni naattipellolla. Kun saran sai harvennettua - sen sai aloittaa alusta. Päätin, ettei minulle tule ryytimaata ikinä, eikä ole tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta selvisit silti ilman suurempia traumoja? Ei minullakaan ole koskaan ollut ns.ryytimaata, joskus muutama pottu- ja mansikkapenkki..

      Poista
  10. Sinne lapsuuteenhan kaikki viittaa. Mutta jos on omasta mielestä hyvin pärjännyt niin silloin on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma lapsuudesta ja äitisuhteestahan kaikki ihmisen traumat/ongelmat johtuvat!

      Poista
  11. Mietin, miksi tämä tarinan minä on nyt aikuisena halunnut terapiaan? Jäikö lapsuudesta jotain painotaakkaa, vaikka hän pärjäsi, kun oli pakko pärjätä.
    Mielenkiintoinen terapiasessio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hänellä laps.muistot ovat sittenkin nousseet pintaan ahdistavina tai on ongelmia muuten elämässä, hän on hakeutunut terapiaan ...selviytymistäkin on monenlaista. Jos on pakko selvitä niin voimia se vie. Hyvä kysymys aimarii, kiitos!

      Poista

Kiitos!