Terapeutin vastaanotolla.
- Näytän sinulle nyt kuvaa. Rauhoitu. Tyhjennä mielesi ja kerro mitä näet siinä. Ihan rauhassa. Keskity. Hengitä. Sukella kuvaan ja anna sen kertoa.
-Ei se kerro mitään. Ei meillä lapsuudessa...
- Hyvä juuri noin. Löysit heti yhden tärkeän elementin; lapsuus. Voisimme nyt lähestyä ja käsitellä lapsuuttasi tämän kuvan avulla. Näetkö itsesi kuvassaa?
-En. Olen varmaan ruokkimassa kanoja tai harventamassa porkkanamaata tai kantamassa vettä saunapataan tai..
-Mitä tunteita se sinussa herättää.
-Että huhheijaa oli siinä liian paljon tekemistä ja liian paljon kaikkea pienelle tytölle.
- Mitä sanoisit nyt tuolle pienelle tytölle?
- Sinä "pärjäsit" kun oli pakko pärjätä.
----
(Susanne Gottbergin & Markus Kåhren maalauksia)
Viikolla 48 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Kuvasta löytyy paljon muuta kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Nopeasti päästiin terapiassa pitkälle! Ja totta, niin me pärjäsimme.
VastaaPoistaTaisi olla tosilyhyt terapiamuoto tämä, tosielämässä vain haavetta!
PoistaKaukana kävit kuvan avulla, mutta sait varmasti voimaa ja uskoa: sinä pärjäsit!
VastaaPoistaJa yhdessä pärjätään vieläkin!
99% fiktiota ja 1% faktaa..oli miten oli mutta pärjätään, joskus paremmin joskus huonommin!
PoistaRipeää terapiaa, toivottavasti tehosi!
VastaaPoistaToivotaan näin! :>)
PoistaHyvä terapiaistunto. Opettaja kun olen tulee vielä mieleen kehua sitä miten lapsi oppi moninaisia askareita ja ehkä oppi arvostamaan muiden työtä sekä omaansa. Toivottavasti myös oppi sen että työn palkka saa olla lepo, ei syyllisyyden tunto kun on välillä joutilaana.
VastaaPoistaNoin on oikea tapa toimia ja nykyään se tiedetäänkin ihan jo maalaijärjellä ajatellen. Silloin oli aika erilainen kun olin lapsi, lapsia ei hellitelty eikä juuri sylitelty...siis noin yleisesti. Oli tietenkin erilaisiakin perheitä.
PoistaKiitos sinulle kommentesasi.
Lyhyterapiasessiosi kertoi monen lapsuudesta "jokunen" vuosikymmen sitten. Sadalla sanalla yksi lapsuus! Hienosti ideoitu <3
VastaaPoistaKiitos kannustavasta kommentistasi! Tuttua tarinaa varmasti monellekin!
PoistaHyvin ideoitu terapiaistunto ja niin kovin realistinen.
VastaaPoistaTuollaista suunnilleen se taitaa olla.
PoistaOikeat kysymykset, oikeaan aikaan – niillä voi olla suuri merkitys.
VastaaPoistaNiin totta mitä sanoit eikä liene suurta merkitystä sillä kuka ne sanat sanoo.
PoistaTäällä terapeutti juuri tekee lähtöä töihin...
VastaaPoistaOlet varmasti ihana terapeutti...-)
PoistaTarvitsisimme toisistamme välittävämpää yhteiskuntaa, niin ei olisi niin pitkät jonot terapeuteille.
VastaaPoistaNiin totta niin totta mutta ei ihminen ymmärrä omaa parastaan, valitettavasti.
PoistaNyt tuli lapsuus mieleen. Minun lapsuus meni naattipellolla. Kun saran sai harvennettua - sen sai aloittaa alusta. Päätin, ettei minulle tule ryytimaata ikinä, eikä ole tullut.
VastaaPoistaMutta selvisit silti ilman suurempia traumoja? Ei minullakaan ole koskaan ollut ns.ryytimaata, joskus muutama pottu- ja mansikkapenkki..
PoistaSinne lapsuuteenhan kaikki viittaa. Mutta jos on omasta mielestä hyvin pärjännyt niin silloin on kaikki hyvin.
VastaaPoistaKuulemma lapsuudesta ja äitisuhteestahan kaikki ihmisen traumat/ongelmat johtuvat!
PoistaMietin, miksi tämä tarinan minä on nyt aikuisena halunnut terapiaan? Jäikö lapsuudesta jotain painotaakkaa, vaikka hän pärjäsi, kun oli pakko pärjätä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen terapiasessio.
Ehkä hänellä laps.muistot ovat sittenkin nousseet pintaan ahdistavina tai on ongelmia muuten elämässä, hän on hakeutunut terapiaan ...selviytymistäkin on monenlaista. Jos on pakko selvitä niin voimia se vie. Hyvä kysymys aimarii, kiitos!
Poista