Kuulustelussa (ei krapu)

 Jouduin mennellä viikolla viralliseen kuulusteluun poliisiviranomaisen toimesta. Ensin miespuolinen virkailija komensi laittamaan käsveskan pöydällä olevaan laatikkoon joka kulki ilmeisesti  läpivalaisun läpi ja pääsin eteenpäin muutaman askeleen.  Metallinpaljastin hälytti molempien polvieni kohdalla..tekonivelet ovat näköjään tallessa. Sitten jonottamaan.  Minulla oli aika varattuna joten en joutunut kauaa odottelemaan.  Sitten sainkin siirtyä kuulusteluun ja kuulustelijaksi osoittautui nuori, kaunis naisvirkailija. 

- Onko nimesi ollut aina xxxxx?

- eikun olin ennen zzzz

-Onko sinulla lapsia?

-3poikaa

- Mitkä heidän nimensä ovat?

- zzz zzz zzz

- Kuinka kauan olet asunut nyk.osoitteessasi?

- En syntymästäni asti..

Piti antaa myös sormenjälkeni ja tunsin itseni ihan hiukkasen ihan vähän ikäänkuin olisin ollut rikoksesta epäilty jolta otetaan nyt sormenjäljet,  nauratti mielikuvani... sisäisesti. (pienestä se on ilo revittävä)  Yritin käyttäytyä asiallisesti mutta vaikeaa se oli, tässä minä pieni vanha mummo seison painamassa etusormiani nappiin joka skannaa sormenjälkeni ..mitä viranomaiset niillä luulevat tekevänsä. No kai laki tämän vaatii ja ihan hyvä että vaatii.

Suunnitelmissa ei ole lähteä ryöstämään esim. pankkia eikä mikään muukaan vakavampi rötöstely.  No ehkä jotain pientä laittomuutta voisin harrastaa ihan vain omaksi ilokseni. 

Näin vanhaksi selvisin sata vuotta vanhalla Kela kortilla (sentään kuvallisella) mutta nyt tuli tilanne jossa vaaditaan jymäkämpää tunnistautumista ja siksi jouduin muistelemaan elettyä elämääni taaksepäin. 

       💪💪💪💪