Siepot kotipihlajassa

Kuluvana kesänä pihlajissa oli ennätysmäärä kukkia. Lähitienoon puut ja oman pihan kolme pihlajaa oikein vaahtoavat täynnä  kukkia.

  Kukkatertut tummuvat rumiksi ja pian ilma on täynnään kukkien mitänenyton...

Jossain tuolla oksien kätkössä on pönttö ja pöntössä jälleen
kerran Kirjosieppo pariskunnan koti.
Molemman vanhemmat lehahtelevat vielä tänäänkin puun ympäristössä jotan vielä ei ole ilmeisesti munimisen aika.
Muutaman viikon (3?) kuluttua pöntöstä kuuluu vimmattu sirkutus kun vanhemmat kantavat pesueelleen ruokaa. 
Kirjosieppo näyttää olevan uskollinen vanhoille kotikonnuilleen ja kahdessa pihapöntössä pesiikin Kirjosieppopariskunta ties monennettako kesää.  Joka toukokuu tiedän odottaa niitä ja kun sieppopari saapuu pönttöön alkaa oikea kesä.

💚💚💚💚💚

 

Alkukesästä iski totaalinen blogiväsymys ja väsymyksen syvyydestä kertoo se että tänä aikana olen käynyt blogissani vain yhden kerran.

Nyt ollaan jo tukevasti syksyn puolella mutta kattotaan ny...innostus on asteikolla 1-10 noin nelosen paikkeilla. 

Instan puolelle olen nakellut muutamia kukkakuvia kesän aikana mutta muuten kone on saanut olla aikalailla kiinni.

Mutta vaikka tauko ei tuon pitempi olekaan niin huomaan että vähän on hukassa osaaminen,

aika pelottava on huomata tuo.

Pihapihlaja keittiön ikkunan edessä.

Kaikkialla lunta

" Helmikuu on tullut.  Tulleet valkohanget.  Pakkasherra nurkissa jo paukuttaa.  Kaikki jotka elää, unestansa herää, suksin, kelkoin hangille he kiiruhtaa.. Punaposket hohtaa laulu soi. Laskiainen kaiken tämän riemun toi.."

Kännykameran räpsyt ei tee oikeutta tämän talven aivan käsittämättömälle luonnon kauneudelle.

Ihan suoraan jostain tuolta muistin sopukoista muistin tuon laulun sanat. 

Yleensäkin nuo koululaulujen sanat muistuu mieleen tuosta vaan..