Aamuöinen maantie on märkä ja kura roiskuu kun ohikiitävä rekka kaasuttaa kuin kiusallaan juuri Tatun kohdalla. Tatua sapettaa..sapettaa kaikki. Koko halavatun elämä.
-"Pitikö vielä tämäkin tehdä ja lähteä yönselkään tähän jumalattomaan koiranilmaan.. "hän jatkaa sisäistä jupinaansa kun takaa lähestyy auto ja Tatu nostaa peukalonsa.
Auto ajaa kohdalle, hiljentää ja pysähtyy tienposkeen. Ikkuna avataan ja autosta kuuluu kiukkuinen naisen ääni.
"Justiinsa niin, oliko se ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella, MITÄ?"
Vaimo! Tatulla menee pasmat sekaisin..
."Joo tuotanoinniin ....öö..pääsiskö kyytiin?"
..ja tuohon hetkeen Tatun muisti katkeaa kun hän aamun valjetessa herää keskeltä kylmän kosteaa ruohomätästä vieras ketunhäntä kainalossa.
***
Viikko 14 on vuorossa ja sanat ovat ilma, vieras, ruoho.





















