Värikollaasit 445(13/2025)
![]() |
Kaikkea muuta ja jotain voi olla siltä väliltäkin. Olet tervetullut blogiini jossa on puhetta ainakin viherkasveista päiväkirjamuodossa. Haastevastauksia kivoihin haasteisiin..
"Näköjään tässä kävi nyt näin.." tuumasi naapurin Liisa naureskellen kun aprillipilani ansaan lankesi!
Palataanpa ajassa taaksepäin. Olen tulossa kaupasta.
Naapurin Liisa tulee vastaani ja pysähtyy juttelemaan.
On 1.4 ja aprillipäivä ja minähän olen haka jymäyttämään ihmisiä!
Minä. "Oletko kauppaan menossa.. oli muuten hillomunkit tarjouksessa.?"
Liisa. " Kiva kun kerroit. Laitanpa Tiinan hakemaan muutaman niin tule kohta päiväkahville.."
Voi ei! Seuraan keittiön ikkunasta kun Tiina lähtee kuin lähteekin kauppaan, ... munkkiostoksille!
Pian soi puhelin.
Liisa, nauraa hekotellen; "kahvit keitän mutta munkkeja ei nyt sattuneesta syystä ole.."
Tiina oli kysellyt tarjousmunkkeja johon kauppias oli vastannut myhäillen; "niiinne.. aprillimunkit.. ne myytiin pikapikaa loppuun."
***
Viikolla 14 on vuorossa alkulause eli kravun tulee alkaa lauseella Näköjään tässä kävi nyt näin.
Muuten säännöt ovat vanhat tutut eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Koko viikko on aikaa kirjoittaa!
🍩🍩🍩🍩🍩🍩🍩🍩🍩🍩
Tämä on muuten tosi juttu ( paitsi tuo alkulause joka piti sovittaa juttuun) ja vähän hävettää ja harmittaa vieläkin mitä tuli tehtyä..
jo joka ikinen aprillipäivä muistan tämän
sorry Liisa!
APRILLIÄ SYÖ SILLIÄ
JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!
😅😅😅
😇
![]() |
kuva pixabay |
Sain myös Mummun rukin ja kuvassa näkyvän radion mummun kuoleman jälkeen. Muistan hämärästi kun Mummu kehräsi villalankaa rukilla ja rukki hyrisi kivasti.
![]() |
radio on ihan käyttökunnossa |
Rukista roikkuu näköjään kaikenlaista tilpehööriä..👇
![]() |
mm. Karstat, muistan myös kun mummo karstasi villahahtuvia palloiksi |
![]() |
miehen laps.kodista Keritsimet |
![]() |
En tiedä mikä tämä hyrrä on nimeltään mutta esineenäkin kaunis. Sen tiedän että kehrätty lanka keriytyi tähän puolalle. |
💖💖💖
Kehräämisestä lisätietoa TÄÄLLÄ
Kun Mummu-Kulta kuoli parisenkymmentä vuotta sitten jo korkeaan ikään ehtineenä 96 vuotiaana, sain omakseni hänen omista jämälangoistaan kutomansa ns. torkkupeiton.
Peitto on tosi raskas, en punninnut mutta sitä pitää nostaa ihan kunnolla! Vanhanajan villalangat olivat silloin ihan erilaatuisia kuin nykyään. Mummu kutoi sukat, vanttuut ja ehkä papalle villatikkurinkin mutta kovin ahkera käsityöihminen hän ei ollut.
Liikuttavaa miettiä mitähän mummu on mietiskellyt tätä kutoessaan. Varmasti peitto on syntynyt pimeän talven iltoina, ajatusten ehkä askarrellessa arkipäivän asioissa. Havahtunut mietteistään ja kiehauttanut itselleen ja papalle iltakahvit. Jatkanut kutomista ja taas pian mielessään navetan puuhissa, kesäisellä heinäpellolla. Kesäisin ei ollut aikaa istua kudin kädessä. Oli peltotyöt, navetta, perunan panoa, siivotakin piti, pieni kasvimaa ym..
Ehkäpä minäkin olen piipahtanut juuri kun mummu on kutonut tuota yhtä punaista tilkkua.💔
![]() |
Kiitos Mummu 💖 |
täällä kirjoitin omasta jämälankaprojekstistani
❤
Sainkun sainkin pidettyä kolme Nukkumattiani (Maranta leuconeura)) hengissä pimeän talven yli vaikka työtä ja tiukkaa teki. Vein heidät huoneeseen joka on huushollin viilein. Melkein rukoilin polvillani että jaksaisivat sinnitellä kevääseen, suihkuttelin lehtiä melk.päivittäin ja tällähetkellä kaikki ovat hengissä.
🐓🐓🐓
![]() |
Minulle nämä ovat kaikki Nukkumatteja. Voi olla että joku näistä on Paavonnukkumatti mutta en ole päässyt selvyyteen mikä vai ovatko kaikki... |
![]() |
Tämä yksilö on kaikista krantuin hoidettava. Voi kellastuttaa lehtensä ihan ykskas ja kastelun on oltava säännöllistä. |
![]() |
kuva pixabay |
Palmusunnuntain aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Anni heräsi iloisen pirteänä ja muisti;
Hänen ensimmäinen virpomis-sunnuntainsa. Jännitti.
Koivunoksat oli haettu hyvissä ajoin ja koristeltu erivärisillä höyhentupsuilla. Pienenpieni pajukori odotti pöydällä mahdollisia virpomispalkkioita.
Äiti oli asiassa mukana ja pian punoitti pikku-noidan nenän nipukka ja posket asianmukaisesti punattuina. Piki koira luuli pääsevänsä mukaan ja kiskoi Annia hameenhelmasta ovelle.
Annilla oli suunnitelma. Salainen. Eikä hän kertoisi sitä kenellekään aikuiselle. Kukaan ei uskoisi mutta kohtapa näkisivät.
Anni taisteli vain hetkisen että sai luutansa asettumaan tasapainoon mutta sitten lento alkoikin sujumaan. Anni nauroi riemuissaan ja ohjasi luutansa ohi naapuritalon kattojen. Ohi kirkontornin ja koulurakennuksen..
***
Vuorossa on vuoden yhdestoista krapu. Mukavasti on ollut kirjoittajia, lisääkin mahtuu!
Viikon 13 krapusanat ovat ohittaa, kiskaista, taistella.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Pitkältä kuin nälkävuosi tuntunut maaliskuu on maansa jo näyttänyt eikä huhtikuun tarvitse enää hankia humauttaa, näin se sitten meni tämän talven kanssa että pitäkää hyvänänne.
Pääsiäiseen on palttiarallaa enää kuukausi aikaa joten julistan täten pääsiäisen odotuksen alkaneen. Joku roti sentään.
![]() |
Jenny Nyströmin kortti oliskohan tässä aimariin Noita Esmeralda |
(kulkematon uusintapainos)
Saanko esitellä moneen kertaan alas leikatun ja nuorennetun Peikonlehteni! (monstera) Alunperin jos muistan oikein otin pistokkaan Bomban talon aulasta. Sen kanssa samassa ruukussa kasvaa kolme kultaköynnöstä. Olen ohjaillut ne kiipeilemään peikon omille oksille, niin peikkokin näyttää niin tuuheamalta.
![]() |
Rumilus Peikon oikealla puolella on takka. |
Peikonlehteä on erit. helppo lisätä pistokkaasta ja tästäkin on lähtenyt maailmalle lukuisia pikkupeikkoja.
Kuten kuvasta näkyy tämä ei ole ollut ahkera liuskoittamaan lehtiään, harmi kyllä. Peikon koristeellisuus piilee juuri noissa sormimaisissa lehdissä. Ehkä lannoitus on pielessä, ehkä mullan koostumus.
Peikonlehdestä voi lukea enemmän täältä.
Saako/voiko makuasioista kiistellä? Voi tietenkin mutta leikkimielellä! Jokaisella on omat makumieltymykset ja makuja joista ei niin tykkää tai inhoaa jopa oksuun asti. Näin jokupäivä jossainpäin nettiä allaolevan tapaisen listan, en mene takuuseen oliko maut noita samoja justiinsa mutta idea tulee tästä selväksi.
🍅🍅🍉🍉🍊🍊🍏🍏🍒🍒🍇🍇
Selvännäkijä katsoo tutkivasti naista silmiin.
"Sinä kertoo haluaako kysyä menneisyys vai nähdä hyvä tulevaisuus."?
"-Kyllä, molemmat"..
Meedio vaipuu tavoittamattomaan ..
"..näen.. hm.. tuntuuko että sinä tuhlannut puolet elämä vain kiertää
loputon kehä niinkuin kissa kuumalla katolla"?
"- ??sanonta kuuluu kiertää kuin kissa kuumaa puuroa".
(meediolta epäselvää mutinaa)
"Näen että vielä hetki elämäsi mennä yhä sama alamäki..
Halua lyödä hanska tiski tai palata maitojuna kotii tai miettii voiko vitutuskeen kuolla niin sanoakseni.,
muuten janottaako sinä vielä vanha suo-ila"?
Nainen .."se on suola, suo-la ..""Näen suola tulla takas luoksesi ja niin on hjyvä.
Vanhassa vara parempi eikä olla aina kuin perseesse ammuttu karhu."
***
Viikon 12 krapusanat ovat mäki, hyvä, kehä.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
![]() |
Kuva pixabay |
Ostin viikolla hempeän keltaisen (kuva liian hailea) kynttilän ja laitoin sen iki-ikivanhaan Teema kulhoon. Tähän asti ihan normaalia toimintaa siis...mutta MIKSI ihmeessä minun on aivan pakko "niistää" kynttilä, siis että se on heti käytetyn näköinen. 😟En kestänyt katsella tuonkaan kynttilän siistin kiiltävää pintaa hetkeäkään. Sama esim. joulukynttilöitten kanssa, en ymmärrä..
Heti on kivemman näköinen. Minkähän diagnoosin tuostakin saisin..vähintään joku neuroosi! ;o)
Kiinnostaisi tietää onko täällä muita samanlaisia kynttilän niistäjiä?💛💚💛
....jonka olen aloittanut vuonna joskus. Sain inspiraation kaivaa tämän taas esiin enkä taaskaan muistanut että kudottua on jo näinkin paljon. Olen huomannut vuosikymmenten aikana etten voi henkisesti hyvin jos minulla ei ole käsille näperreltävää. Kaikista terapeuttisin tekeminen oli savi. ATC-kortti askartelu tuli hyvänä kakkosena ja noiden jälkeen kaikki nämä perinteiset käsityöt. Käsitöistä räsymattojen kutominen oli jäädä huomiotta. Ylivertaisen rentouttavaa puuhaa oli se.
![]() |
Älyvapaa aina oikein tyyli sopii tähän hetkeen oikein hyvin. |
![]() |
Minulla on onni "omistaa" kolme intohimoista ja taitavaa kutojaa/neulojaa joilta näitä jämiä mm. saan. |
![]() |
Sekalaista seurakuntaa mitään etukäteen suunnittelematta. 💞💙💞 |
Värikollaasit 452 (10 /2025)
![]() |
Kollaasissa on muutama kuva otettu pixabayn ilmaiskuvista. Aino, onko se sallittua? 🌻🌻🌻 |
Hopeaköynnös (Argyraeuson) kasvanut amppelissaan muutaman vuoden ja aina kun lattia on tullut vastaan olen vain nostanut uuden verson sykkyrään ruukkuun.
Eilen joutessani aloin purkamaan vyyhtiä ja se olikin aikamoista pujottelua. Ihan kivasti se kasvoi siinä sykkyrässäkin mutta vaihtelu virkistää ainakin minua ja toiv.kukkakin tykkää. Pisimmät versot ovat lähes 10metrisiä.
💚💚💚
![]() |
..morsiushuntu? |
![]() |
💛💛💛Huom. Aurinko!💛💛💛 |
![]() |
Suunnitelmana on saada köynnös kasvamaan katonrajaan mutta ainakaan vielä en saanut sitä toteutettua.. |
![]() |
..olkoonpa sitten tuossa ja noin odottelemassa. |
![]() |
Klikkaa kuva suuremmaksi niin ehkä hahmottuu paremmin.. |
"Seuraavaksi kevätkarnevaalimme ohjelmassa seuraa perinteinen miss AppelSSinin kruunaaminen;
Ja... Hän kilpaili numerolla viisi Emma Virtaneeen.
Onneksi olkoon Emma. Palkinnoksi Emma saa uutuuttaan hohtavan oranssin Ferrari 812, appelsiineja vuodeksi niin paljon kuin hän jaksaa syödä ja lisäksi viisi valitsemaansa sitruspuuta istutettuina valitsemaansa paikkaan."
Viisi vuotta myöhemmin.
Tätä et usko. Katso kuva!
Paparazzimme tavoitti tiiviin varjostamisen tuloksena kohutun ex-miss AppelSSinin, taiteilijanimeltään Sirccu Salmanderin, ent.nimeltään Emma Virtasen paratiisi saarelta jossa Emm.. anteeksi Sirccu on juuri lomailemassa.
Mikäli kiikariimme on luottaminen kellastuneen Sircun vierellä näkyy yhtä kellastunut mysteerimies muskelit pullistellen.
Mutta jätämme nyt heidät siemailemaan tuorepuristettuja hedelmäcoctailejaan appelsiinipuun varjoon.
kuva Cara
Viikolla 11 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Allaoleva kuva on suurennettuna tuossa edessäni pöydällä ja usein katselen sitä.
Kuvassa vanhin tytöistä on Äitini, n.13vuotta.
Muut kolme neitoa ovat hänen isänsä(siis minun pappani) veljien lapsia. Eeva, Äitin paras ystävä loppuun asti, Aino ja Leena.
Kaksi heistä elää vielä mutta Äiti oli kuollessaan vasta 38vuotias.
Häneltä leikattiin aivokasvain (silloin vaativat leikkaukset tehtiin hesassa..) hänen ollessaan 32v.
Leikkauksella hän sai vain muutaman vuoden lisää elinaikaa.
Kiitollista Naistenpäivän jatkoa teille sinne tuonilmasiin.
Uskon että pidätte siellä useinkin iloisia kahvihetkiä ja muistelette nuoruusaikaanne ja katselette huolehtien meitä jotka vielä olemme täällä.
❤
![]() |
💖💖💖 |
![]() |
Äitin sylissä minua neljä vuotta nuorempi pikkuveli ja edessä istumassa minua kaksi vuotta nuorempi pikkusiskoni. |
Tämän kuvan tein vuosia vuosia sitten kun vielä askartelin.
Minulla oli sisäinen PAKKO tehdä se ja muistan millä hartaudella tätä toteutin.
Yllätykseni oli melkoinen kun päätin että nyt kuva on valmis, ei mitään lisäyksiä enää.
Katselin aikaansaannostani tyytyväisenä mutta...missä on isä?
Kun tein kuvaa hän ei ollut mielessäni missään vaiheessa enkä jättänyt tietoisesti häntä pois kuvasta.
Ymmärsin miksi.
Minulla oli isä, hyvä ns.kunnon työmies.
Toi tilipussin palkkapäivänä kotiin ym...mutta hän ei ollut ns. läsnäoleva isä ja tässä valossa ymmärsin että alitajunta tiesi tämän.
Ihmeellinen on ihmisen mieli.
💔💔💔
Kristiinan aihehaaste maaliskuulle/ Erikoinen rakennus Kun meiltä lähdetään isolle kylälle niin melkeinpä aina reitti vie tämän tötterön ohi. Kyseessä on siis ufon-, tai sienen näköinen kummajainen, vesitorni. Kuvassa on epätarkkuutta. Otin sen liikkuvasta autosta. Ei ei ajettu lujaa (ei ainakaan ylinopeutta) vaikka männyistä niin voisi päätellä. En ole koskaan uskaltautunut menemään ylös. En voi edes kuvitella seisovani tuolla ylhäällä.
KLIKPuolivälinkankaan vesitorni on Oulussa Puolivälinkankaan kaupunginosassa sijaitseva vuosina 1967–1969 rakennettu vesitorni. Vesitorni sijaitsee valtatien 4 varrella kaupunginosan korkeimmalla kohdalla, ja on näkyvä maamerkki. Tornin huipulla on ollut yleisölle avoin näköalatasanne ja tähtitieteellisen yhdistyksen Oulun Arktoksen tähtitorni. Nykyisin ylätasanne ei ole avoinna yleisölle.
Tornin korkeus on 55 metriä ja sen huippu on 77 metriä merenpinnan yläpuolella. Vesisäiliön tilavuus on 6 000 kuutiometriä, ja tornin ylätasanteen halkaisija on 52,5 metriä. Tornin perustuksen läpimitta on 11 metriä.[2]
Valmistuessaan Puolivälinkankaan vesitorni korvasi rautatieaseman koillispuolella sijainneen vanhentuneen Intiön vesitornin. Torni on peruskorjattu ensimmäisen kerran vuonna 1997.[2] Vesitornin rakenteet on suunnitellut Eino Niemelä[3].
Puolivälinkankaan vesitorni on monille oululaisille tärkeä ja tunteitakin herättävä maamerkki, ja Oulun Vedeltä kysytään usein, voisiko tornissa vierailla.
”Vesitorni on tärkeä omassa työssään eli vedenjakelussa ylävesisäiliönä ja siten vedenpaineen sääntelyssä. Tavoitteemme on avata vesitorni yleisölle taas ensi vuoden Oulu päivillä kahden päivän ajan”, kertoo Oulun Veden verkostopäällikkö Tero Kilpeläinen.
Torni on merkittävä osa kaupungin toimivaa infrastruktuuria, joten jatkuvaa aukioloa sinne ei voida järjestää.
”Turvallisuus, hyvä vedenlaatu sekä toimintavarmuus ovat aina tärkeintä”, Kilpeläinen lisää.
Teksti täältä
Laskiaisena ei lasketa montako söit?
Kuvassa kaupan pakastepullia jotka paistoin, täytin enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Mikä on sinun suhteesi Laskiaispulliin?
🍚🍚🍚🍚🍚🍚
Maantie oli kapea ja tuntui jatkuvan loputtomiin naisen hoiperrellessa epävarmoin askelin eteenpäin.
Pientareella edessään hänen huomionsa kiinnitti pieni, miltei huomaamaton taulu.
Särkyneitten unelmien majatalo. Tervetuloa.
Salaman valaistessa maiseman nainen näki ikkunoista hohtavan valon ja koputti.
Ystävällisen oloinen mies avasi oven sanoen; "- Tiesin odottaa sinua. Tervetuloa " ja kiinnitti tutkivan katseensa naisen läpimärkään olemukseen.
"- Näen että olet väsynyt ja murheissasi. Mikä sinua painaa, miksi olet allapäin."?
Nainen tunsi olevansa romahtamaisillaan ja tuskin tajusi ystävällistä kysymystä. "- Jaahah, vai sillä tavalla." mies katsoi tulijaa ja luki vastauksen tämän epätoivoisista kasvoista. "- Kaikki me teemme virheitä. Tulehan ystäväiseni niin saat ruokaa ja kuivaa yllesi."
***
Viikon 10 krapuaiheena on MAANTIE eli siitä sitten kirjoittamaan mitä tahansa annettu aihe teissä inspiroikaan.
Muuten säännöt ovat vanhat tutut. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
![]() |
kuva pixabay |