Kun Mummu-Kulta kuoli parisenkymmentä vuotta sitten jo korkeaan ikään ehtineenä 96 vuotiaana, sain omakseni hänen omista jämälangoistaan kutomansa ns. torkkupeiton.
Peitto on tosi raskas, en punninnut mutta sitä pitää nostaa ihan kunnolla! Vanhanajan villalangat olivat silloin ihan erilaatuisia kuin nykyään. Mummu kutoi sukat, vanttuut ja ehkä papalle villatikkurinkin mutta kovin ahkera käsityöihminen hän ei ollut.
Liikuttavaa miettiä mitähän mummu on mietiskellyt tätä kutoessaan. Varmasti peitto on syntynyt pimeän talven iltoina, ajatusten ehkä askarrellessa arkipäivän asioissa. Havahtunut mietteistään ja kiehauttanut itselleen ja papalle iltakahvit. Jatkanut kutomista ja taas pian mielessään navetan puuhissa, kesäisellä heinäpellolla. Kesäisin ei ollut aikaa istua kudin kädessä. Oli peltotyöt, navetta, perunan panoa, siivotakin piti, pieni kasvimaa ym..
Ehkäpä minäkin olen piipahtanut juuri kun mummu on kutonut tuota yhtä punaista tilkkua.💔
 |
| Kiitos Mummu 💖 |
täällä kirjoitin omasta jämälankaprojekstistani
❤
Ihana Mummu kun jätti jälkeensä noin kauniin muiston.
VastaaPoista❤️❤️❤️
PoistaOnpas ihanan värikäs peitto - pitäisköhän itsekin tehdä tuommoinen❤️
VastaaPoistahttps://writtenbysuvituuli.blogspot.com
Tuollaiseen peittoon saa kulutettua jämälangat ihan kuin varkain. Huvi ja hyöty yhdistettynä 🐣🐣
PoistaIloisen pirteä. Hyvää jämälankojen käyttöä. 💜
VastaaPoistaKiva muistella mummua.
Tämä on juuri tuota mitä sanoit! -)
PoistaMummusi on monta silmukkaa pistellyt, ennen kuin noin iso ja kaunis peitto on valmistunut. Peittoon on kudottu samalla monet muistot.
VastaaPoistaAntamasi linkki jämälankaprojektiisi ei auennut minun koneellani?
On tuossa mennyt varmasti monenmonta talvi iltaa..
PoistaNo eipä toiminutkaan mutta nyt pitäis toimia, kiitos sinulle! -)
🥰💗ihana ja värikäs muisto Mummusta.
VastaaPoistaTuollaista pitäisi minunkin ruveta tekemään.
VastaaPoista