Mennyttä aikaa muistellen.

 Allaoleva kuva on suurennettuna  tuossa edessäni pöydällä ja usein katselen sitä. 

Kuvassa vanhin tytöistä on Äitini, n.13vuotta. 

Muut kolme neitoa ovat hänen isänsä(siis minun pappani) veljien lapsia.  Eeva, Äitin paras ystävä loppuun asti, Aino ja Leena.  Kaksi heistä elää vielä mutta Äiti oli kuollessaan vasta 38vuotias. Häneltä leikattiin aivokasvain (silloin vaativat leikkaukset tehtiin hesassa..) hänen ollessaan 32v.  Leikkauksella hän sai vain muutaman vuoden lisää elinaikaa. 

Kiitollista Naistenpäivän jatkoa teille sinne tuonilmasiin.

Uskon että pidätte siellä useinkin iloisia kahvihetkiä ja muistelette nuoruusaikaanne ja katselette huolehtien meitä jotka vielä olemme täällä. 

❤

💖💖💖

Äitin sylissä minua neljä vuotta nuorempi pikkuveli
ja edessä istumassa minua kaksi vuotta nuorempi
pikkusiskoni.

Tämän kuvan tein vuosia vuosia sitten kun vielä askartelin. Minulla oli sisäinen PAKKO  tehdä se ja muistan millä hartaudella tätä toteutin. 

Yllätykseni oli melkoinen kun päätin että nyt  kuva on valmis, ei mitään lisäyksiä enää. Katselin aikaansaannostani tyytyväisenä mutta...missä on isä? Kun tein kuvaa hän ei ollut mielessäni missään vaiheessa enkä jättänyt tietoisesti häntä pois kuvasta. Ymmärsin miksi.  

Minulla oli isä, hyvä ns.kunnon työmies. Toi tilipussin palkkapäivänä kotiin  ym...mutta hän ei ollut ns. läsnäoleva isä ja tässä valossa ymmärsin että alitajunta tiesi tämän.  

Ihmeellinen on ihmisen mieli.

💔💔💔