Innostuin eilen pitkästä aikaa kokamaan muutaman kollaasin.
Taito ruostuu kun sitä ei käytä ja pitikin muistella muutamakin hetki ennenkuin sain jotain aikaan..
Innostuin eilen pitkästä aikaa kokamaan muutaman kollaasin.
Taito ruostuu kun sitä ei käytä ja pitikin muistella muutamakin hetki ennenkuin sain jotain aikaan..
Mistä tietää että joulu on lähellä, ei vielä nurkan takana mutta siellä luuraamassa? Minulle joulu on lähellä kun iskee armoton askartelu himo, tehdä muutama joulukortti. Ei siinä auta kuin sammuttaa tuo himo ja tarttua saksiin, etsiä se ainoa sekin kuivunut liimapuikko, kartonkia ja Pirkka!
Idea oli valmiina päässä. Revin suikaleita kivan värisestä esim.mainoksesta ja liimasin suikaleet kartonginpalaselle.
Kierrätys kunniaan.
Näillä korteilla osallistun Millin haasteeseen jonka aihe on:
----------------
Kaikki taiteilusta ja luovuudesta kiinnostuneet, olette tervetulleita taiteilemaan annetusta vinkistä omia tulkintoja, niin monta työtä kuin haluaa. Myös aikaisemmista vinkeistä voi tehdä uusia töitä.
Vinkki nro 43. ONNI ON .......
![]() |
| Onni on... askartelu. |
Yhtäkään uutta kollaasia en ole saanut tehtyä syksyn aikana.
Nämä kaikki on syntyneet joskus kesällä.
Mies istuu synkkänä ja ajatuksiinsa vaipuneena kuppilan tupakansavuisessa illassa. Aika kuluu ja kello käy. Kahvi jäähtyy kupissa ja pöydät täyttyvät remuavista asiakkaista. On vilkkain joulunalus- ja pikkujoulujen aika.
-Mikä ääliö olenkaan.. miettii mies mielessään ja huomaa verisen roiskeen paidassaan yrittäen piilottaa sen.
- Onko tässä tilaa? mies ei kuule, istuu vain ääneti ja liikkumattomana tuijottaen paperinpalaa kädessään. Se on viesti vaimolta; -tämä saa riittää, minä lähden enkä tule takaisin.
Ääni vieressä jatkaa
-Hei mies herätys, niih onks tässä tilaa.
Mies havahtuu ja vilkaisee ärtyneenä puhujan suuntaan mutta nousee ja lähtee vastaamatta ja ympärilleen vilkaisematta raahaten kainalossaan kuluneen- ja painavan näköistä salkkua.
------------
Viikon 46 krapusanat ovat salkku, verinen, viesti.
Kravun tarkoitus on antaa luovuudelle ja mielikuvitukselle siivet, joten ethän käytä tekoälyä kirjoittamiseen.
Toivo ja Rauha ovat onnellinen aviopari. Asuvat ja elävät lapsikatraansa kera pientä punaista taloa jossainpäin pohjanmaata.
Toivo käy töissä rakennuksilla silloin kun työtä on. Metsästää ja kalastaa. Kaikki luonnon antimet kerätään visusti talteen. Siinä ovat lapset oivana apuna kun kasvavat.
Rauha hoitaa kotiaskareet. Pyöräyttääpä maailmaan neljä pientä Toivolaakin. Vanhin Usko auttelee jo askareissa. Nostaa verkot. Perkaa saaliin.
Lahja syntyy piankin Uskosta seuraavana ja Rauha päivittelee kuin olisi kaksosia hoitanut.
Vielä on Aamu ja Ilta, kaksoset kuin kaksi marjaa.
Rauha rakastaa runoutta ja rakkain on;
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille.." sillä Rauha katsoo maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi.
---- --------