Talo purettaisiin huomenna, niin oli ilmoitettu..
Taimi-mummo oli tullut hyvästelemään. Kurkatessaan sisälle häneltä pääsi itku. Asumattomuus ja ilkivalta olivat tehneet tehtävänsä. Apeana hän istahti portaille, ovi hänen takanaan repsotti auki mutta muistoissaan Taimi kuuli vieläkin lastensa iloiset äänet ja naurun.
Se kesä oli muistojen kesä, jo haalenneita mutta jos oikein pinnisti vielä sai kiinni jostain kauan sitten olleesta.
Se kesä kun he saivat toiveikkain mielin astua omaan kotiin, yli oman kynnyksen. Rauhaa ja rakkautta riitti jaettavaksi asti. Lakkautusuhan alla ollut kyläkoulu sai uusia innokkaita oppilaita.
Mutta elämä on.. tuli työttömyys, tehdas sulki ovensa. Katkeruus, sairaudet. Rakas puoliso alkoholisoitui. Taimi huokaisi..
--------------
Tänään on vuorossa kevään viimeinen krapuhaaste ja tuttuun tapaan krapu lomailee muutaman viikon ajan keräten sanoja, alkulauseita, aiheita ja muuta tarpeellista tulevaa syksyä ajatellen.
Semmoista se elämä on. Talot autioituvat pikkuhiljaa kun väki muuttaa kaupunkeihin ( enkulin käsityöt)
VastaaPoistaSemmoista juuri se on.
PoistaAutiot talot kertovat surullista tarinaa. Mitähän kaikkea tyhjät seinät voisivat kertoakaan!
VastaaPoistaKiitos mukana olosta kravuissa, Sini, ihanaa kesää!!
Tuota samaa mietin aina kun näen aution talon. Kiitos samoin, ihanaa kesää! -)
PoistaAutiotalojen määrä kasvaa. Jokaisella niistä on oma historiansa, värikäs kuin yleensä elämäkin on. Muistot jäävät ja elämä jatkuu.
VastaaPoistaVaikka talo tyhjeneekin niin luulen että useimmiten sillä on kuitenkin omistaja joka voisi pitää huolta talosta, liikaa on teiden varsilla ränsistyneitä taloja ym...
PoistaAutiotalot ovat mielenkiintoisia. Kuten tarinassasikin, vaikka mitä muistoja niihin liittyy.
VastaaPoistaYksi asia on ainakin varma, joskus talo on ollut jonkun koti!
PoistaKoskettava tarina. Soma talo kuvassa muuten, eikä ihan huonokuntoinenkaan.
VastaaPoistaMinä mietin juuri tuota, kun näen autioksi jääneitä, rapistuvia taloja, että kuinka paljon toivoa ja unelmia on pantu talon rakentamiseen ja siihen muuttoon ja sitten jostain syystä talo jää kuitenkin tyhjilleen.
Ihanaa, keväistä viikkoa!
Samat mietteet minullakin, surullisia koteja. kiitos samoin sinulle! -)
PoistaVoi Taimia; surullinen tarina. Mutta elämä on.
VastaaPoistaMinua melkein itketti kun kirjoitin tätä...-DDD
PoistaVoi miten surullista. Elämässä joutuu luopumaan monesta jutusta, mutta joskus se saattaa olla helpotuskin. Kunpa olisikin aina niin että asiat kulkevat luonnollista latuaan uusiin vaiheisiin. ☘️
VastaaPoistaNiin se on että huominen on arvoitus jokaiselle, voidaan kyllä suunnitella vaikka kuinka pitkälle tulevaan mutta.....
PoistaSatunnainen ohikulkija voi vain arvailla autiotalon elämää. Oliko se hyvää vai ei. Muistot kulkee kuitenkin asukkaiden mukana minne sitten menevätkin. Talo jää.
VastaaPoistaJoskus mutta turhan harvoin näkee talon autiona mutta hoidettuna kuitenkin..
PoistaHylätyy talo kertoo haaveista ja ryhtymyksistä, jotka kantoivat aikansa, ja sitten lakkasivat kantamasta.
VastaaPoistaKiva sana: ryhtymyksistä! -) näin se on.
PoistaAutiotalossa kierteleminen on kokemuksena puhutteleva. Pakostakin sitä miettii, keitä täällä on asunut ja millaista heidän elämänsä on ollut. Pieniä vihjeitä voi löytää, jos osaa katsoa.
VastaaPoista...mieletön ilkivalta tuhoaa talot lopulta eikä kukaan huolehdi!
PoistaSurullinen tarina toiveista ja epäonnesta. Katkeruus on surullinen valinta epäonnen kohdatessa. Mutta sinulle Sini ihanaa kesää!
VastaaPoistaKun kirjoitin mietin että katkeruus ei kuulunut Taimin luonteeseen mutta sitten se jäi...-)) Kiitos samoin Sinulle, ihanaa kesää.
PoistaTyhjilleen jäänyt talo on kuin linnunmunan kuoret metsässä; on mielenkiintoista kuvitella mitä kuuluu lähteneille. Tässä tapauksessa toiveikkuus jäi elämänmurheiden jalkoihin.
VastaaPoistaKuin linnunmunan kuoret metsässä, kauniisti ilmaisit asian!
PoistaVoi miten haikea mieli minulle tuli...voin melkein kuvitella tuskan .
VastaaPoistaTämä on varmaan myös todellista totta .
Minä kirjoitin kyynel silmissä tätä....-)) Maailmaan mahtuu monenlaisia tarinoita.
PoistaKoskettava tarina. 'Kaikki' haluaa omakotitalon mutta ei jaksa ylläpitää...jos ei pidetä huolta 'kaikki' rapistuu...
VastaaPoistaMukavia krapulomapäiviä! :)
Omakotitalo kaupungissa meren rannalla, mersu, koira ja kaksi lasta..
PoistaKiitos samoin, lupsakkaa lomailua sinullekin! ;)
Tuo on kyllä niin totta :)
VastaaPoistaTuo Taimi-nimi oli mun äidinäidin nimi, herkisti vähän, hän joutui jo 40-v hoitoon ja nukkui pois, joku muisti menee sairaus.
VastaaPoistaSurullista niin nuorena sairastua vakavasti, nykyään Taimi nimeä ei enää tunneta vaikka ihan kiva nimi olisi!
Poista