maanantai 13. toukokuuta 2024

krapu20TALO

Talo purettaisiin huomenna, niin oli ilmoitettu.. 

Taimi-mummo  oli tullut hyvästelemään.  Kurkatessaan sisälle häneltä pääsi itku.   Asumattomuus ja ilkivalta  olivat tehneet tehtävänsä.  Apeana hän istahti portaille, ovi hänen takanaan repsotti auki mutta  muistoissaan Taimi kuuli vieläkin lastensa iloiset äänet ja naurun.

 

 Se kesä oli muistojen kesä, jo haalenneita mutta jos oikein pinnisti  vielä sai kiinni jostain kauan sitten olleesta.

Se kesä kun he saivat  toiveikkain mielin astua omaan kotiin, yli oman kynnyksen.  Rauhaa ja rakkautta riitti jaettavaksi asti.  Lakkautusuhan alla ollut kyläkoulu sai uusia innokkaita oppilaita.   

Mutta elämä on..  tuli työttömyys, tehdas sulki ovensa.  Katkeruus, sairaudet. Rakas puoliso alkoholisoitui. Taimi huokaisi..

--------------

Tänään on vuorossa kevään viimeinen krapuhaaste ja tuttuun tapaan krapu lomailee muutaman viikon ajan keräten sanoja, alkulauseita, aiheita ja muuta tarpeellista tulevaa syksyä ajatellen.



Viikon 20 haaste on yllä oleva kuva eli siitä kirjoittamaan sadan sanan tarinaa.
🌷🌷🌷

Näihin kuviin ja tunnelmiin Hyvää Kesää kaikille krapuilijoille ja tuhat kiitosta SusuPetalille tästä haasteesta!


31 kommenttia:

  1. Semmoista se elämä on. Talot autioituvat pikkuhiljaa kun väki muuttaa kaupunkeihin ( enkulin käsityöt)

    VastaaPoista
  2. Autiot talot kertovat surullista tarinaa. Mitähän kaikkea tyhjät seinät voisivat kertoakaan!

    Kiitos mukana olosta kravuissa, Sini, ihanaa kesää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa mietin aina kun näen aution talon. Kiitos samoin, ihanaa kesää! -)

      Poista
  3. Autiotalojen määrä kasvaa. Jokaisella niistä on oma historiansa, värikäs kuin yleensä elämäkin on. Muistot jäävät ja elämä jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka talo tyhjeneekin niin luulen että useimmiten sillä on kuitenkin omistaja joka voisi pitää huolta talosta, liikaa on teiden varsilla ränsistyneitä taloja ym...

      Poista
  4. Autiotalot ovat mielenkiintoisia. Kuten tarinassasikin, vaikka mitä muistoja niihin liittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi asia on ainakin varma, joskus talo on ollut jonkun koti!

      Poista
  5. Koskettava tarina. Soma talo kuvassa muuten, eikä ihan huonokuntoinenkaan.
    Minä mietin juuri tuota, kun näen autioksi jääneitä, rapistuvia taloja, että kuinka paljon toivoa ja unelmia on pantu talon rakentamiseen ja siihen muuttoon ja sitten jostain syystä talo jää kuitenkin tyhjilleen.
    Ihanaa, keväistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat mietteet minullakin, surullisia koteja. kiitos samoin sinulle! -)

      Poista
  6. Voi miten surullista. Elämässä joutuu luopumaan monesta jutusta, mutta joskus se saattaa olla helpotuskin. Kunpa olisikin aina niin että asiat kulkevat luonnollista latuaan uusiin vaiheisiin. ☘️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on että huominen on arvoitus jokaiselle, voidaan kyllä suunnitella vaikka kuinka pitkälle tulevaan mutta.....

      Poista
  7. Satunnainen ohikulkija voi vain arvailla autiotalon elämää. Oliko se hyvää vai ei. Muistot kulkee kuitenkin asukkaiden mukana minne sitten menevätkin. Talo jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mutta turhan harvoin näkee talon autiona mutta hoidettuna kuitenkin..

      Poista
  8. Hylätyy talo kertoo haaveista ja ryhtymyksistä, jotka kantoivat aikansa, ja sitten lakkasivat kantamasta.

    VastaaPoista
  9. Autiotalossa kierteleminen on kokemuksena puhutteleva. Pakostakin sitä miettii, keitä täällä on asunut ja millaista heidän elämänsä on ollut. Pieniä vihjeitä voi löytää, jos osaa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...mieletön ilkivalta tuhoaa talot lopulta eikä kukaan huolehdi!

      Poista
  10. Surullinen tarina toiveista ja epäonnesta. Katkeruus on surullinen valinta epäonnen kohdatessa. Mutta sinulle Sini ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kirjoitin mietin että katkeruus ei kuulunut Taimin luonteeseen mutta sitten se jäi...-)) Kiitos samoin Sinulle, ihanaa kesää.

      Poista
  11. Tyhjilleen jäänyt talo on kuin linnunmunan kuoret metsässä; on mielenkiintoista kuvitella mitä kuuluu lähteneille. Tässä tapauksessa toiveikkuus jäi elämänmurheiden jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin linnunmunan kuoret metsässä, kauniisti ilmaisit asian!

      Poista
  12. Voi miten haikea mieli minulle tuli...voin melkein kuvitella tuskan .
    Tämä on varmaan myös todellista totta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoitin kyynel silmissä tätä....-)) Maailmaan mahtuu monenlaisia tarinoita.

      Poista
  13. Koskettava tarina. 'Kaikki' haluaa omakotitalon mutta ei jaksa ylläpitää...jos ei pidetä huolta 'kaikki' rapistuu...
    Mukavia krapulomapäiviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakotitalo kaupungissa meren rannalla, mersu, koira ja kaksi lasta..
      Kiitos samoin, lupsakkaa lomailua sinullekin! ;)

      Poista
  14. Tuo Taimi-nimi oli mun äidinäidin nimi, herkisti vähän, hän joutui jo 40-v hoitoon ja nukkui pois, joku muisti menee sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista niin nuorena sairastua vakavasti, nykyään Taimi nimeä ei enää tunneta vaikka ihan kiva nimi olisi!

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa.