Sairastin kouluikäisenä angiinan monta kertaa vuodessa. Kun kipu kurkussa alkoi heittäydyin puhumattomaksi syystä että tulehdus vaikeutti puhettani joten päätin olla hiljaa että menisi mahdollisimman kauan ennenkuin Äiti huomaisi minun taas sairastuneen.
Taisin olla neljännellä luokalla kansakoulussa, joulu- ja kuusijuhlakin lähestyi kun kurkkukipu alkoi taas -ja taas oli asiaa ` Heiskaselle.
Suljen silmäni ja olen jälleen tuvassa leivinuunin viereen pedatussa sivustavedettävässä kuumeisena ja sairaana. On Tapaninpäivä. Ida-mummu on käymässä. Äiti on keittänyt kahvit. Siinä he istuvat hämärtyvässä tuvassa. Mummulla huivi solmittuna leuan alle niinkuin aina muulloinkin.
Kuuntelen hiljaista sananvaihtoa, joulukuusessa kynttilät. Äiti tuo minullekin joulutortun ja mehua. On turvallinen olo.
***
Tämä on siis vuoden viimeinen krapuhaaste ja sen kunniaksi viikolla 49 saa kirjoittaa ilman vaatimuksia ja kahleita. Ei siis ole kolmea pakollista sanaa, ei kuvavihjettä, ei aihetta tai alkulausetta. Ainoa sääntö on se sata sanaa.
🙏
Kiitos SusuPetal ja Cara tästä minun ensimmäisestä Krapuvuodestani.
Satuilin 24krapua vuoden aikana. Sitä ensimmäistä pähkäilin ja jännitin uskallanko julkaista. Kun Susu julkaisi sunnuntaisin krapuaiheen niin jokaikinen kerta olin luovuttamassa, liian vaikea. Aihe muhi päässä? ja vähitellen ideanpoikanen alkoi itää.
Hyvää JOULUNalusaikaa.
Herttaisen tarinan sait aikaiseksi niinkin ikävästä asiasta kun sairastelusta!
VastaaPoistaKaunis lapsuuden joulumuisto. Ne on tärkeitä - nuo pienet muistot.
VastaaPoista
VastaaPoistaKiitos sini kauniista tarinasta, angiinasta huolimatta. Toit mieleeni omat mummoni, molemmat.
Ja kiitos syksyn krapuista - jatkathan keväällä?