- Oi kiitos säää Luojaaani armooollinen joka päivästä jonka määä elin....
Kirkkokansan veisuu kaikuu voimallisena vanhan kivikirkon seinistä. Kolmannen penkkirivin kolmantena vasemmalta istuu Repa, paljon elämää nähnyt ja kokenut mies. Pitkäaikaistyötön, nuoruudessaan pätevä ammattimies ja monta taloa rakentanut, -muille.
Repa istuu hiljaa, kuuntelee veisuuta ja sen sanomaa..
-Kun annoit sää ruumihin tervehen ja syömen mi sykähteli,
Terveys, kaikenlaista kremppaa, sydänvaivojakin mutta hoitoon et pääse ennenkuin tämä yks pirulainen on pois kuvioista, sanovat..
.....kun annoit sä kodin hyvän, soit äidin niin hellän ja hertt...
Tämä on liikaa Repalle, kodittomalle siltojen alla majailevalle. Repa nousee ja lähtee, yhtä hiljaa kun tulikin.
***
Viikolla 48 kravussa on vuorossa aihe KIITOLLISUUS. Muuten säännöt ovat saman vanhat eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina.
| kuva pixbay |
Voi miten hieno vaikka onkin niin surullinen. Siltojen alle, ulkoruokintaan on taas Suomessa joutuvia aina vain lisää, kiitos kaikkien leikkausten! Asunnottomuus on pahempaa kuin vuosikymmeniin. Repa-parka ja hänen kohtalotoverinsa, jopa lapsiperheitä on jäänyt kodittomiksi! Ei tätä kukaan sellainen ihminen, jolla on empatiakykyä ja sydän paikallaan, kestä.
VastaaPoistaNäitä osattomia on aivan liian paljon....-(
PoistaEn kyllä yhtään ihmettele, että Repalle nuo virren sanat olivat liikaa. Vaikea on tuntea kiitollisuutta kun elämässä kaikki on pilalla. Asunto mennyt ja sehän tiedetään, että hoitoon pääsy kysyy hermoja, aikaa ja rahaa!
VastaaPoistaIhan sydäntä viilsi vilu kirjoittaa tätä kun tietää miten totta tämä on liian monen kohdalla täällä meidän hyvinvointimaassamme..
PoistaVoi Repa, lämmittelyhetki kirkossa nosti ikäviä muistoja pintaan. Varmaan aika halju olo tulee, kun porukka veisaa kiitollisuudesta, eikä itsellä ole jäljellä enää mitään.
VastaaPoistaKoskettava krapu.
Repa ei saanut olla rauhassa kirkossakaan, aina paha mieli seurana.. -(
PoistaVoitko kuvitella, veisasin virsiä ennen kuin opin puhumaan. Minulla on synnynnäinen lonkkavika, joka huomattiin, kun lähdin kävelemään 1 vuoden ja 10 kk ikäisenä. Tämmöistä oli ennen
VastaaPoistaVeisasit virsiä ennen puhetta? ...hauskaa! -D Onneksi suomessa on hyvä terv.huolto tuossakin asiassa ja sinut saatiin kuntoon!
Poista"Ne laulut joita lauletaan,/ Ne soinnut joita soitetaan,/Ovat tyhjää, tyhjää vaan,/Jos mies tää on liian rikki” (pasanen)
VastaaPoistaKoskettava. Kiitos!
PoistaTuossa elämäntilanteessa on tosiaan lähes mahdotonta olla kiitollinen. Ellei sitten ole täysin sinut itsensä ja olosuhteiden kanssa.
VastaaPoistaSamoin kuvittelisin että noin asia on!
PoistaKiitollisuutta on vaikea tuntea jos on tipahtanut yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei ihme ettei Repe jaksanut kuunnella sitä tuputusta.
VastaaPoistaOsattoman on vaikea iloita jos itseltä puuttuu kaikki..
PoistaNiin murheellinen on Repan kohtalo. Kun on terveytensä ja sen mukana kaiken muunkin menettänyt, kiitollisuus on kaikesta kaukana. Krapusi kuvasi Repan tunnoja sydäntä särkevästi.
VastaaPoistaKiitos, nämä tarinat koskettavat. 🌱
PoistaSurullinen tarina, eikä pelkkää tarinaa vaan niin totta monen kohdalla.
VastaaPoistaNäin on monen kohdalla asiat tänäänkin. 😮💨😮💨
PoistaSurullinen tarina jossa Repa kuitenkin löytää rauhan sisältään kai. Hyvä kirjoitus. Virren pätkät tuovat hyvän kontrastin.
VastaaPoistaToivon että Repakin sai joulurauhan...-)
PoistaHieno kirjoitus. Nämä sinun krapusi ovat sellaisia, että ne on pakko lukea uudelleen ja uudelleen ja tunnustella, miten kovasti kertomus koskettaa. Enkulin kommentista tuli mieleen, että Suomessa oli hyvä ja syrjimätön terveydenhuolto... mutta ei ole enää.
VastaaPoistaHyvää joulunalusaikaa! <3
Voi sentään. Kiitos kauniista kommentistasi! ... tuo kommenttisi loppuosa on valitettavan totta liian monelle! -(
Poista