Matti ja Liisa olivat parhaat ystävykset jo lapsuudessaan.
Missä Matti oli, siellä oli Liisakin. Kun Liisa kaatui ja loukkasi polvensa, oli Matti heti puhaltamassa pahaa pois.
Kun Matti sairastui, sairastui myös Liisa. Koulujen välitunnit he viettivät toistensa seurassa eivätkä piitanneet vaikka heille lällätettiin ja huudeltiin.
Niin rippikoulun kuin ammattiopintojenkin läpi he kulkivat yhdessä. Kun toinen väsyi niin toinen jaksoi molempien puolesta.
Yhteisvoimin perustettu yritys menestyi ja kasvoi. Seurasi avioliitto, lapsiperheen arki huolineen.
Vuosien kuluessa Liisa havahtui miettimään muistaen Kahlil Gibrainin viisaat sanat:
- - -
"Rakastakaa toinen toistanne mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Eiväthän tammi ja sypressikään kasva toistensa varjossa..."
***
Viikolle 7 on vuorossa aihe, ei siis kolmea sanaa, ja aihe on allakkaan sopiva YSTÄVÄNPÄIVÄ.
Muuten säännöt ovat samat vanhat. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina, runo, pakina, juttu ja niin edelleen.
Tästä pariskunnasta jäi sellainen kuva, että ketään muuta ei mahtunut mukaan. Lisäksi kumpikaan ei osannut tehdä yksin mitään. En ihmettele yhtään Liisan mietteitä.
VastaaPoistaTeit ihan oikean päätelmän heistä, ikävää että näin kävi..🌼🌼
PoistaTavallaan kaunis tarina, mutta kertoi myös läheisriippuvuudesta. Vaikea sanoa, ehkä olivat onnellisia yhdessä. Erikseenkin pitäisi olla onnellinen.
VastaaPoistaKun aika jättää, taitaa jättää molemmista yhtä aikaa.
Vaikea sanoa ...läheisriippuvuus on läsnä aika vahvasti heillä..👻👻
PoistaTykkäsin tästä, kun jätit salaperäisyyden ilmaan leijumaan.
VastaaPoistaLiisa tässä jäi nyt pohtimaan mitä tehdä vai tehdäkö miitään....😂😂
PoistaKuin paita ja peppu (mistähän tuokin sanonta tulee?). Mihin hävisivät omat elämät? Mietin aina, onko tuollaisissa suhteissa (lapsuudesta asti olleet yhdessä) missään vaiheessa kipinöintiä tai rakastumisen huumaa, vai meneekö suhde eteenpäin pelkästä tottumuksesta ja tuttuudesta. Lopputulema toki intohimoisistakin suhteista saattaa lopulta olla sama eli elämänkumppani.
VastaaPoistaNokun paita on lähellä peppua...😂
PoistaOn pareja jotka lapsuudesta/ kouluajoista oolleet kimpassa
Tällä parilla ei ainakaan pidemmän päälle olutkaan niin auvoisaa..
Ensin ajattelin, että wau, selkeästi sielunkumppanit mutta luettuani pidemmälle hiipi kauhu: missä on oma psyyke? Liisan on syytäkin pohtia Gibranin sanoja! Mutta hienosti kirjoitettu tiivis tarina, koko elämä mahtui 100 sanaan.
VastaaPoistaTuo runohan on aika pitkä ja vain sen oleellien sanoma mahtui tähän...😂
PoistaMutta runohan kuului tarinaan! Siksi ei enempää tarvittukaan sanoja.
PoistaHienosti kuvattu pitkä suhde lapsuuden ystävyydestä aina yhteisen kodin perustamiseen.
VastaaPoistaLiisaa kuitenkin arvelutti tulevat vuodet.
Liisa jäi miettimään...toivottavasti saa rattkaisun tehtyä..🤗
PoistaMinullekin jäi hieman epävarma olo: toisaalta suhde tuntui vankalta ystävyydeltä, toisaalta hieman ahtaalta. Mutta he tukivat tosiaan vuorotellen ja onnistuivat perustamaan menestyvän yrityksen. Kyllä he varmaan olivat tammi ja sypressi ja täydensivät toisiaan.
VastaaPoistaNiin ehkäpä noinkin..Onhan totta että ihminen herää pohtimaan elämäänsä ainakin siloin tällöin..🌺🌺
PoistaIdylli ja sen kääntöpuoli: luultavasti heille tekisi jossain vaiheessa hyvää saada elämää "boxin" ulkopuolelta. Arki huolineen on silti varmasti jotenkin läsnä kaikissa perheissä.
VastaaPoistaNoinhan asia on kun sanoit!
PoistaEhkä kuitenkaan ei elämä pelkästään noin auvoisesti mene.. edes hyvässäkään parisuhteessa. Ongelmia tulee kaikille. Eikä ole hyvä,että niitä ei ratkota, riidan pelossa. Vaikka suhde olisi" kunnes kuolema meidät erottaa" tulee niitä kriittisiä hetkiäkin. Joutuu "nostamaan kissan pöydälle". Mielenkiintoinen ajatuksia herättävä krapu.
VastaaPoistaKiios kommentista...ei varmasti kenenkään liitossa ole pelkkää onnea 🌺🌺🌺
PoistaArvoituksellinen loppu. Mikä oli Liisan kaipuu ja mihin se johtaa? Matin varjosta oman elämän vahvistamiseen ja oman minuuden löytämiseen?
VastaaPoistaSiinäpä onkin Liisalle pohtimista!
PoistaMinustakin loppui arvoituksellisesti...alkoikohan Liisa kapinoimaan? Kahlil Gibranin sanat niin totta.
VastaaPoistaTaitaa olla Liisalla joku murros aluillaan...
Poista