Amatsoninlilja ja minä

 Lapsuuskodissani Äitillä oli ikkunalla Amatsoninlilja (Eucharis amazonica) . En tiedä mistä hän sen alunperin oli saanut ja kuinka vanha se silloin oli kun otin sen mukaani kun lähdin nuorena ensimmäiseen omaan kotiini. Äiti oli silloin jo kuollut enkä vieläkään ymmärrä mikä minua kiehtoi kukassa. Amatsoni kasvoi ja kukoisti vuoskymmenet ja kulki mukanani muutosta muuttoon. Se kasvoi ja kukkikin vielä tässä nykyisessä kodissani mutta muutama vuosi sitten se alkoi voida huonosti. Lehtien koko pieneni ja pieneni ja lopulta oli jäljellä enää yksi pieni lehti ja olin täysin neuvoton.  Tuossa vaiheessa paniikissani hoidin ja kastelin ja lannoitin ym...varmasti ihan liikaa. Amatsoninlilja on oikea vanhanajan kasvi, sen kukka tuoksuu huumaavasti ja allergikoille sen tuoksu on varmaan liikaa.

Siellä ne uinuvat ne kolme mukulaa. Tässä n. 2viikon iässä. Jokaisessa on pienenpieni Amatsonin alku
💚💛💚

Nyt eletään toukokuuta 2026 ja alkuvuodesta huomasin että Viherpeukalot myy Amatsonin  sipuleita ja toimitus olisi huhtikuulla.  Minähän tilasin ja sain kolme sipulia huhtikuun alkupäivinä ja yllä kuva sipulien nykytilanteesta. Jos ja vaikka tämän kukan kasvu onnistuisikin niin ei tästä niin rakasta kukkaa tule kuin se Äitin kasvattama

 Kuva täältä

Minulla on kaksi vuotta nuorempi sisko ja meidän kukkainnostus ei voisi olla erilaisempi kuin on. Minä huomasin jo lapsena kevereitten kodeissa/mummoloissa käydessäni mitä kukkia kodissa oli. Emma-mummun mahtava Morsiushuntu on jäänyt mieleeni kun se kasvoi ison tuvan amppelissa. Oman mummuni ison Posliinikukan muistan ja sen tuoksuvat kukat kun se kiersi pitkin seinää, Vasta aikuisena olen tullut tietoiseksi noista muistoistani. Ja sisko ei välitä kukista ei sitten yhtään ja ihmettelee noita minun lapsuusmuistojani. 

Ja ne lapsuuskotini kuistin kesäiset Palsamit ja Kloksiniat.