-" Saimme aurinkoisen loppukesän päivän tähän surulliseen hetkeen..." Pappi puhuu kauniita sanoja lempeällä äänellä, jakaa lohdutusta läheisille. Hillittyä itkua, kyyneliä surullisilla kasvoilla. ...puhuu elämästä matkana, kuinka lähtenyt on tullut matkansa päähän, päässyt kotiin.
.. ja kuinka oli mukana monessa. Pidetty ja arvostettu.
Kuoleman arvoitus ja lopullisuus on helpompi ymmärtää jos lähteneellä on jo ikää mutta kuitenkin...ei sitä ymmärrä. Ei ymmärrä että alttarilla valkoisessa arkussa lepää hän joka vielä heki sitten oli tässä. Keitti kahvit. Luki uutiset maailmalta. Suunnitteli tulevaa. Otti syliin lapset ja kyseli kuulumisia. Tulkaa käymään.
"Niin kaunis on maa niin korkea taivas.."
Yksi ruusu arkulle. Kiitos kaikesta, lepää rauhassa.
-------
Viikolla 41 on vuorossa kuvahaaste eli kirjoita yllä olevan kuvan inspiroimana oma krapusi. Säännöt ovat vanhat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
--------
Toim.huom. Oli vaikea valita kirjoitanko vainaja, kuollut, pois nukkunut ym..ym..
Vaikeaa toisen kuolemaa on ymmärtää, oli sitten vainajalla enemmän ikää tai vähemmän. Yhdessä hetkessä tässä, toisessa poissa. Käsittämätöntä.
VastaaPoistaVainaja, kuollut, nukkunut pois, kaikki sopivia, jokaiselle oma tapansa puhua.
Näin se on, kiitos! 🥰
PoistaKuolema on aina surullista ja vaikka sen tietää meille kaikille tulevan, niin moni ei halua puhuakaan siitä. Opin tuon kun puolisoni kuoli, oli tuttavia, jotka eivät enää ottaneet yhteyttä, eivät tienneet mitä sanoa.
VastaaPoistaPuun kuolema on aina tarpeellinen muulle luonnolle.
Jo sanaa kuolema kartetaan keskusteluissa, ennenvanhaan kuolemaankin suhtauduttiin luonnollisena osana elämää mutta nykyihmiselle se on kaukainen asia..🦋🦋
PoistaKauniisti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos...epäröin kyllä kauan julkaisenko..🍁🍁🍁
PoistaTuttuja sanoja tämänkin kesän aikana. Olennaista niiden äärellä on pysähtyä muistamaan päähenkilön elämää ja yhteisiä aikoja. Ja antaa surun tulla ja olla niin kuin se on.
VastaaPoistaKiitos kauniista ja viisaasta kommentista..🍁🍁🍁
PoistaIhan kyynelittä en pystynyt lukemaan. Kaksoissisarelleni jätin viimeiset jäähyväiset elokuussa. Pari päivää ehdin jo elää niin, etten ollut enää itkenyt mutta nyt taas kaksi päivää on suru iskenyt liian lähelle. Ja vaikka kuinka tiedän, että läheisen menetyksessä on aina mukana myös itsekkyyttä (minä menetin...), ei se auta. Kai on surtava niin kauan, että ikävä vähitellen helpottaa ja suru mahtuu sydämeen. Nyt se on vielä liian iso. Ja nyt taas tuli kyyneleet silmiin. Kiitos kauniista kravustasi <3.
VastaaPoistaVoi AilaKaarina, sinulla on suuri suru. Otan osaa. <3
Poista<3 Elämän syviä tuntoja ja sanoja. <3
VastaaPoistaNiitäpä kun elämä on...<3
PoistaTekstisi vei minut oitis veljeni siunaustilaisuuteen kesäkuun lopulla. Nuorempi minua.
VastaaPoistaHyvä, kauniisti kirjoitettu krapu ja aivan suotta olet epäröinyt sen julkaisemista, kuten kommentissasi kerrot.
aimarii sinäkin olet kokenut läheisen poismenon ihan äsken. Otan osaa. <3
PoistaItsesensuuri on aika suuri..-)
Ihmisen elämässä kulkee aina mukana syntymä, elämä ja kuolema. Kaunis ja totuudellinen kertomus, kiitos ♡
VastaaPoistaOikein sanoit kiitos! -)
PoistaVery well written. 👏
VastaaPoistaKiitos Linda..-)
PoistaKaunis ja koskettava kirjoitus. Minulle tuli mieleen appeni keväiset hautajaiset ja sen päivän tunteet. Kuoleman edessä on sanaton olo. Koko elämä pyyhkiytyy kerralla pois, mitään ei rajan toiselle puolelle saa mukaansa. Kiitos.
VastaaPoistaTosiaan, sanaton olo. Elämän suuri mysteeri. Kiitos.
PoistaBravo superbe blog
VastaaPoistaBonne journée
https://lou554.blogspot.com/
Kauniisti kirjoitat.
VastaaPoista