Yliluonnollistako?

 Varoitus. Ei herkille.

 

Oli synkkä ja myrskyinen yö, tuuli ulvoi talon hatarissa nurkissa ja....

Ei noin, aloitetaanpa alusta. Oli siis aurinkoinen elokuun aamu. 

Nukuin kesäisin kahden nuoremman sisarukseni kanssa kotitalomme vintillä.  Illalla olimme siskon kanssa kuunnelleet    joko  Levyraatia  tai Yleisradion Kahdeksan kärjessä -ohjelmaa.  Uusi tulokas iskelmätaivaalle oli juuri syttymässä kappaleellaan  "East Virginia”  Aloitteleva tähti oli Danny ja loppu onkin historiaa.

Oli siis elokuu ja perjantai kello 5.15.  Äidillä  oli perjantaisin leipomispäivä ja vintillä säilytettiin mm.isoa leivinpöytää.  Heräsin kolinaan vintin päältä, (niinkuin kutsuimme sitä osaa vinttiä) oven takaa ja päättelin että äiti on hakemassa leivinpöytää, mutta näin aikaisin ja  oudon kauan tuntui kolistelevankin?  Nukahdin koska en ole muistanut jälkeenpäinkään mitään muuta.

Seuraava aamu oli lauantai ja olimme nukkumassa vintillä.  Heräsin jälleen kun vintiltä oven takaa kuulin  varovaista kolinaa ja ihankuin tavaroiden siirtelyä, kuulin myös askelia portaissa ja portaitten narinaa. Katsoin kelloa joka oli jälleen 5.15. Kuuntelin peloissani ja herätin kaksi vuotta nuoremman siskoni ja kuiskasin että kuuntele. Hän kuunteli ja kuuli saman kuin minäkin.  Tuijotimme sängystä oven avaimenreikää josko sen läpi näkyisi jotain vilahdusta.. jostain... en muista mitä siskon kanssa mahd.juteltiin ym...

Koitti seuraava aamu ja sunnuntai. Heräsin jälleen ja tiesin kelloon katsomatta että se olisi 5.15. Sama varovainen kolina ja portaitten narina ihankuin joku olisi portaissa.. se kauhu ja pelko oli hirveää. 

Äiti ja isä olivat jo heränneet kun jossain kohtaa aamua menin alakertaan. Aamupalalla kokemani kauhu ja pelko purkautui  hillittömänä itkuna ja sain kerrottua mitä oli tapahtunut ja että en menisi enää vinttiin nukkumaan.

Vanhemmat kuuntelivat,  isä sanoi ettei siellä ketään eikä mitään  ole mutta hän laittaa lukon oveen.  Muutimme kaikki kolme alakertaan nukkumaan mutta minulle jäi tunne että äitikin oli kuullut jotain mutta ymmärrettävästi ei kertonut.

Vintin portaat oli vasten seinää jossa nukuimme ja useana yönä kuulin portaista askelten narinaa ja eräänä aamuna äiti ihmetteli että ihankuin joku olisi avannut eteisen välioven mutta oli jäänyt siihen..

Pelkäsin tämän jälkeen jäädä yksin kotiin ja vinttiin menoa kartoin vuosia..

Tätä tapausta olen kantanut koko elämäni mukanani.  Vuosien saatossa olen muutaman kerran kysynyt siskolta muistatko...Vieläkö sinä sitä muistelet, on vastaus. 

Arvoitukseksi on jäänyt mikä tuo ilmiö oli, ja jos siskoni ei olisi kuullut saman kuin minäkin niin olisin taipuvainen uskomaan että mielikuvitukseni teki minulle ruman kepposen.