Sitten iloksenne sukelletaan joulunviettotapojen historiaan...
Joulunviettotavoista 1800-luvun lopulla
Samoin kuin muu elämänmeno ovat myös joulunviettotavat suuresti muuttuneet 1800-luvun lopuilta. Siihen aikaan oli maaseudulla joulukuusikin hyvin harvinainen. Myös joululahjojen antaminen oli varsinaisen rahvaan keskuudessa tuntematon tapa. Muuten joulua kyllä odotettiin ja tehtiin erilaisia varusteluja sitä varten. Kun joulu alkoi lähestyä, oli tapana sanoa: "Joulu tulluo jongertoa, voikuppi vongertoa, viinaputeli vingerteä, lihakuppi lingerteä." Tämä sanonta tarkoitti, että jouluna syödään ja juodaan leveämmin ja ylellisemmin kuin muuna aikana. Jouluna täytyy olla ruokaa ja juomaa niin runsaasti, kuin vain kunkin varat sallivat.
jtk. huomenna
Oih - uppouduin ihan lukemaani.... kiitos!
VastaaPoistaIlo on minun puolellani...! ;o)
PoistaTuo Toven lause on tosi kiva. Jonkin aikaa tässä pitää vielä pinnistellä ja olla kilttinä kunnes voidaan taas muuttua tavallisiksi.
VastaaPoistaOn tämä aika ponnistelua kun ei saa yhtään kiukustua... -D
PoistaTove Jansson sen kiteytti: Joulun jälkeen voi rauhoittua.
VastaaPoistaTuo on kyllä ihan tottakin! Tove oli viisas!
PoistaIhana runo. Hyvää joulun odotusta.
VastaaPoistaKiitos ja kiitos samaa sinullekin! <3
PoistaMinä olen tainnut keksiä jotain mullistavaa;
VastaaPoistarauhoitun jo ennen joulua ❤️🌺🍷🥰😀
Sinä onnellinen jos osaat välttää joulustressin sun muut paineet... ;)
PoistaJa ei tarvitse olla joulupukin risujen pelossa kilttikään enää 🤣
VastaaPoistaNo niimpä, uskaltaa kiukutellakin....
PoistaLuin ja jäin miettimään 1800-luvun loppupuolen jouluviettotapoja. Olenkohan ihan hakoteillä, kun ajattelen, että nykyään joulun tunnelman tavoittaminen on tärkeää hyvin monille.
VastaaPoistaOlet varmasti ihan oikeassa ja mielestäni nykyajan ihmiselle joulun tunnelman saavuttaminen on tärkeämpää kuin "ennenvanhaan". Mutta se miten sitä tunnelmaa tavoitellaan nykyään onkin eri juttu...
PoistaIhanan viisaita sanoja jälleen!
VastaaPoistaMinä kuljin aikoinaan työpaikalla aina villasukissa - hiivin äänetönnä kuin kissa. Joulun aikaan laitoin sukkaan kulkusen, jotta kulkemiseni kuultiin ja se sai työkavereille hymyn huulille. Samaan aikaan, en tiedä mistä se silloin tuli, tokaisin että "Joulu tulla jollottaa". Yksi työkavereistani, ystäväni, inhosi tuota sanontaa - ja minähän tietysti ilkikurisena viljelin sitä enemmänkin. Siitä on jäänyt sitten se, että vuosittain, varmaan jo parinkymmenen vuoden ajan, muistan hyvissä ajoin ennen joulua laittaa hänelle viestin "Joulu tulla jollottaa". Joskus jatkan pidemmästi, joskus vain tuon.
Tiedän, että hän odottaa tuota joulutervehdystä, yhtä paljon kuin sitä inhoaa 😄😄 Ja kun viesti on lähetetty, hän voi rauhassa keskittyä joulun odotukseen.