Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti kun viidettä kertaa suljen ja avaan läppärini. Avaan ..ei, ei yhdistä. Ihmettelen mistä voi olla kyse. Aivoni tuntuvat yhtä tyhjiltä kuin koneen näyttö. Myös Google on mykkä enkä osaa etsiä tietoa muualta..
Olen ymmälläni. Tunteeni vuorottelevat epätoivosta suuttumukseen. Jostain muistuu mieleeni kauhukuva sanasta kybersota. Kaappaus. Paniikki valtaa mielen. Minulla ei ole juuri nyt kykyä käsitellä asiaa joten tarraan kiinni näyttöön ja viskaan sen suuttumuksen tuomin lisävoimin alas viidennen kerroksen parvekkeelta.
Läppärini muistolle. Luulin että olit hyväkin ystäväni. Pidin sinua sylissäni, päivitin, tyhjensin roskalaatikkosi, asensin ohjelmia ja tämän siitä sain.
Hylkäsit minut kuin vanhan rikkinäisen saappaan.
***
Viikolla 44 vuorossa on annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti.
Muuten säännöt ovat samat vanhat eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Koko viikko on aikaa kirjoittaa!
Tuttuja tunteita, vaikka ulos en sentään ole vielä läppäriäni heittänyt.
VastaaPoistaMielenkiintoiseksi muuttuu tämä maailma, joka on enimmäkseen digiä. Milloinkahan tulee se viimeinen kaappaus?
Mielikuvituksessaan voi läppärin heittää vaikka vesilinnuille mutta digidigiähän tämä nykymaailmaa on...-( Onneksi tulevaisuudesta emme tiedä..
PoistaAina välillä näen painajaisia äly- ja mobiililaitteiden juonittelusta, kuinka juuri se tärkeä asia ei onnistukaan.
VastaaPoistaKyllä se oikea ystävä on kuitenkin verta ja lihaa, ei piilastuja ja muovia....
Kyllä se oikea ystävä on kuitenkin verta ja lihaa, ei piilastuja ja muovia....noin se on, minä olen välttynyt painajaisilta tässä siassa. -D
PoistaNo nyt se läppäri ei ainakaan toimi!
VastaaPoistaDigitalisaatio menee kyllä joissain tapauksissa liian pitkälle. Aina pitäisi olla vaihtoehto, asioiminen oikean ihmisen kanssa.
Hehee ei toimi ei...milloinkahan tahti hidastuu ja tekoäly syö meidät suuhunsa.
PoistaLoistava krapu... ajatuksia herättävä... jäin väkisten miettimään, että kuinka moni vanhempia pitää enemmän läppäriä/kännykkää sylissään kuin omaa lastaan...
VastaaPoistaHurmaavat harmaat olit myös löytänyt haasteeseen - kiitos, kävin niitäkin kommentoimassa pitkällä viiveellä, kun en viime viikolla ehtinyt mitään muuta tehdä kuin töitä!!
Äläs muuta virka Repolainen, känny on kasvanut monilla käteen kiinni ja mahtuuko lapsi pitkän päivän jälkeen syliin vai onko läppäri tärkeämpi,,
PoistaKiitos kiitos..
Toivottavasti tiedostot löytyvät aikanaan pilvipalvelusta :-).
VastaaPoista...riippuu siitä olinko muistanut tallentaa ne sinne! :o)
PoistaJouduit ostamaan uuden läppärin. Tosin tuttua minullekin, että käämit kärähtää, kun koneet ei pelitä. Luin jostain, että kaikkiin laitteisiin rakennetaan komponetti, joka on ajastettu menemään rikki määräajan kuluttua. Liekö huu-haa, vai totta.
VastaaPoistaOivaltavasti kirjoitit ainakin minulle hieman hankalasta krapuaiheesta.
Täytyy miettiä oisko seuraava krapu uuden läppärin osto..:-D Taitaa olla tämä omani pian 10vuotias ja yhtä hidas kuin käyttäjänsäkin mutta vielä tässä pärjätään..
PoistaKiitos. Kumma kyllä tämä oli minulle helpohko aihe...
Onneksi meillä on parvekelasit. Ehtii vähän rauhoittua laseja avatessa :o)
VastaaPoistaNo onneksi sitten niin ja onneksi minä asun omakotitalossa joka ei ole parveketta nähnytkään! ;-D Fiktio antaa tähänkin mahdollisuuden..
PoistaVoi miten tutun tuntuista sinun tekstisi onkaan. En kuitenkaan ole vielä heittänyt kertaakaan läppäriä mihinkään.
VastaaPoista