Kostean sumuverhon väistyttyä synkän korpimetsän ja syksyisten laidunmaitten yltä käy pieni ketunpoika levottomaksi kotikolossaan.
Se on jo kauan vaistonnut että ulkomaailmassa odottaisi jotain ihan uutta, jotain ihan erilaista kuin tässä tutussa lämpimässä kotiluolassa johon äitikettu tuo säännöllisesti maittavan aterian poikaselleen.
-Pikkukettu tietää että nyt se aika on tullut, aika lähteä matkaan ja rynnätä seikkailuun. Pörhistäessään turkkiaan se tietää että valkoinen hännänpää on jotenkin tärkeämpi kuin mikään muu.
Sydän sykkyrällä ja hengitys jännityksestä lepattaen se nuuskii uteliaana outoja tuoksuja ympärillään.
Äitikettu on kyllä opettanut poikastaan olemaan varovainen kun tämä kasvettuaan tarpeeksi lähtisi tutustumaan uuteen maailmaan joka ympäröi turvallista kotiluolaa..
***
Viikolla38 on vuorossa jälleen Krapu ja sanat hengitys, utelias, sumuverho
Muuten säännöt ovat vanhat tutut. Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Söpö tarina!
VastaaPoistaKiitos, sinähän nopea olit.
PoistaYritin tallentaa kuvaa mutta en onnistunut, jäi vain tuo harmaa alue ylös enkä saa sitä poistettua....
VastaaPoistaPienelle ketunpojalle ulkomaailma on ihmeitä täynnä, myös vaaroja.
VastaaPoistaTurvallista elämää ja kulkua ketunpojalle! Maailma on suuri ja pelottavakin paikka.
VastaaPoistaOlen kettufani <3 On kaunis ja viehättävä eläin eikä se kuulu turkistarhaan vaan vapaana kuljeksimaan luonnossa.
VastaaPoista