"Älä unohda minua" kuulen viereltäni hennon kuiskauksen. Oi Lemmikki, kukkasista pienin ja suloisin. Sen taivaansininen kukinto puhuttelee minua. Anteeksi pyytelemättä, melkein röyhkeästi se nousee uudelleen joka kevät, yhtä pienenä ja hentona, pöyhkeilemättä mutta tietäen että on.. Eikä kaipaa herätäkseen uuteen muhevaa mustaa multaa, mutta kastepisaraa kaipaa.
Katselen Lemmikkiä. Yhtä pieneksi tunnen itseni tällä planeetalla johon minut on istutettu tahtomattani, itseltäni lupaa kysymättä. Olen kuin turisti joka hetken vaeltaa tietämättä suuntaa, päämäärää.
Ja niinkuin Lemmikki minäkin olen noussut joka kevät uuteen, yrittänyt uudistua . Vuosi vuodelta yhä vähempään tyytyen, mutta yhä kysellen itseltäni minne matka, etkö voisi jo päättää..
***
Wau miten upea tarina. Varmaan vaikeaa saada sanottua kaikki sadassa sanassa.
VastaaPoista